www.koiraharrastaja.fi

Näin flunssan kourissa kotikoneen äärellä on hyvä muistella kulunutta vuotta. Vuosi 2016 on monella tavalla ikimuistoinen. Eikä vähiten siksi, että päätin muuttaa elämäni kurssia aloittamalla opiskelut. Monivuotisesta yrittäjyydestä huolimatta minulta on puuttunut kaupallinen koulutus. Olen koko aikuisen ikäni olla ollut työssä myyntityössä, mutta ajallisesti haastavan työpaikan ja pienten lasten takia en ole "jaksanutkaan" ajatella ammattitaidon täydentämistä. Nyt tuli sitten sen aika. Hain tradenomikoulutukseen ja pääsinkin sinne reilulla marginaalilla. Opinnot alkoivat syksyllä ja ne ovat meneet hienosti ja nautin opiskelusta! Vanha hikari on nostanut taas päätään. Tuore opiskelija Jotta haasteet eivät loppuisi kesken, olen koko vuoden suorittaunut myös eläintenkouluttajan ammattitutkintoon tähtääviä kursseja. Olen aina halunnut tietää kaikesta kaiken. Ollessani lapsi äitini oli välillä aivan helisemässä, kun jokainen lause alkoi sanalla miksi. Haluan siis tietää, mi

Kysymys kuului siis noin! Kouluttajalla tarkoitin siis kurssin vetäjää en niinkään koiranohjaajaa. Olen tässä pitkin vuotta suoritellut eläintenkouluttajan ammattitutkintoa ja sitä kautta mietiskellyt, että millainen on hyvä kouluttaja. Nämä ovat tulleet mieleeni:  Hän omaa monipuolisen "työkalupakin", josta voi ammentaa apuja ohjattavilleen. Ei ole yhden asian mies/nainen. Tarkoitan tällä sitä, että ymmärtää ja hyväksyy, että tapoja kouluttaa monenlaisia. Osaa sanoa asiat suoraan, mutta kauniisti. Tämä mielestäni erittäin tärkeä taito. Olen joskus pahoittanut mieleni pahastikin, kun palaute ei ole ollut asiallista. Diplomatian taito on tärkeää. Ei käy käsiksi toisen koiraan. Mikään ei oikeuta vierasta ihmistä koskemaan toisen koiraan kovakouraisesti.  Ottaa vastuun metodeistaan ja katsoo, että ohjattava voi ja osaa soveltaa niitä omassa koulutuksessaan. Se tapa, millä itse kouluttaa, voi olla sellainen, ettei toimi muilla. Hyväksyy sen, että muilla ei ehkä ol

Olipa ihana lukea niin paljon positiivisia arvoita koirien tulevaisuudesta! Ylivoimaisesti suurin osa oli todella postiivisia. Mitä minä ajattelen omasta rodustani ja sen tulevaisuudesta? Uskon, että tulevaisuu on osin valoisa ja osin taas olen hieman huolissani. Erityisesti olen huolissani rodun geneettisestä moninaisuudesta. Vaikka rotu on yksi maailman suurimmista roduista, niin kuitenkin sen geneettinen pohja on huolestuttavan kapea. Mitä sille tehdään? Toisaalta taas cockerspanieli sopii moderniin yhteiskuntaan hyvin. Tämä on niin lemmikkinä kuin metsästyskoirana. Se on suloinen ja iloinen koira, joka voi olla todella tehokas metsästys-ja harrastuskoira. Sen haku on suppeaa, joten se pysyy lähellä ohjaajaa. Tämä voi olla nykypäivän Suomessa tärkeää, kun ohjaajat eivät halua päästää koiraa näköpiiristään susien takia. Se on pienikokoinen, joten se sopii moderniin elämän tapaan, jolloin isokokoinen koira ei ehkä ole toivottava. Cockerilla on kysyntää!

Eilen täytti meidän Eddie 8v. Se on edelleen kuin nuori koira.Vauhtia on paljon ja tekemisen riemua myös. Kuvasin sitä eilen maastossa, ja menee niin kuin juna (hiukan käy kaukana, mutta se on semooista). Kävimme katsomassa löytyiskö rusakkoa. Ei ollut kuin paljon jälkiä: Harjoittelin myös käyttämään iMovien trailer-ominaisuutta: On se vain niin tärkeä eläin!

Muistan, kun kahdeksantoista vuotta sitten ostin ensimmäisen cockerini aikuisena. Sitä ennenkin oli ollut monta cockeria, mutta tämä oli siitä merkittävää, että silloin tulin menneeksi mukaan Etelä-Suomen spanielikerhon ja Cockerspanielit ry:n näyttelytreeneihin. Ne pidettiin joko ulkosalla tai Myllypuron (Helsingissä) pommisuojassa. Siellä kävin pitkään ja sieltä minut sitten imettiin mukaan yhdistystoimintaan. Meillä oli mukavaa ja aloittelevat näyttelyharrastajat otettiin lämmöllä mukaan. Tuosta on paljon aikaa ja oma harrastaminen on kovasti muuttunut siitä, mitä se silloin oli. Ajatukseni uusien harrastajien mukaan ottamisesta ja auttamisesta on vain vahvistunut vuosien varrella. Millään harrastuksella ei ole jatkuvuutta, jollei tule uutta verta porukoihin. Rotujärjestöjen ja vastaavien yksi tehtävä on mielestäni huolehtia asiansa jatkumisesta ja se tehdään kunnollisella noviisitoiminnalla. Tässäkin eräs tuleva käyttövalio erässä metsästyskoulutuksessa Noviisitoimintaa o

Oli erittäin mielenkiintoista jälleen lukea ihmisten ajatuksista, mikä on tärkeää pennun hankinnassa. tein jopa excel-taulukon asiasta, jotta voin siihen palata joskus, jos on tarve:   Dropbox-linkki Tärkeitä asioita: pennun luonne: reipas ja sosiaalinen pentu pennun vanhemmat (joilla näyttö ominaisuuksista) sukutaulu (jossa dataa käyttöominaisuuksista) oikea rotu kasvattaja, jolta saa tukea ja neuvoja pitää nähdä pentujen emo käyttötarkoitus kasvattajan pentujen käsittely vanhempien luonteet terveys sopii laumaan sopii elämäntilanteeseen oma objektiivinen harkintakyky moottori harrastamiseen tuntuu sopivalta itselle onko aikaa pennulle sosiaalinen ja yhteiskunta kelpoinen rotu lapsiystävällisyys linjan terveys koko kennelin maine ei pentutehtaasta onko valmis sitoutumaan pitkäksi ajaksi paperit kunnossa rescue-koira eläinlääkärin tarkastama Jännää oli, ettei kukaan maininnut ulkomuotoa? Miksiköhän? No joka tapauksessa on hienoa, että ihmiset oikeasti a

Olipa muuten mielenkiintoista lukea, mitä kaikkea ihmiset harrastavat koiriensa kanssa. Alla on Facebookissa vastattuja vastauksia. Laji kirjo on laaja vepestä erilaiseen metsästyskokeisiin! Jos mietitään mitä meillä harrastetaan, niin me metsästämme pienriistaa spanieleidemme kanssa ja minä käyn niinden kanssa vielä spanieleiden metsästyskokeissa eli SPME:ssä. Siinäpä taitaa olla tällä hetkellä meidän koiraharrastukset. Hiukan koulutellaan varsinkin nuorinta koiraa, mutta muuten vaan lenkkeillään ja tehdään lajinomaisia kuvioita. Joskus kauan sitten olin aktiivinen näyttelyharrastaja, mutta siitä on kauan kauan aikaa. Nykypäivänä se ei tunnu lainkaan mielekkäältä eikä minulla kyllä ole siihen touhuun edes sopivaa koiraakaan. Meidän Nana tässä etualalla. Yhden kerran olen käynyt koirani kanssa TOKo-kokeissa, mutta useamman kanssa olen käynyt eri TOKO-kursseilla. Urokseni kanssa harjoittelen eri kouluttamisen menetelmiä jne. sillä tähtäimessä on eläintenkouluttajan amm

Jos saisin kolme toivetta koiraharrastamiseen, niin ne olisivat nämä Kaikki mahtuisivat samalla hiekkalaatikolle mielipide-eroista huolimatta. Ihmiset oppisivat rakentavan palautteen antamisen asiassa kuin asiassa Kaikki turha paperin pyörittäminen jäisi pois digitalisaation myötä ja informaatio sitä kautta paranisi. Toki voisin toivoa paljon muutakin, mutta nämä nyt ovat päällimmäisenä mielessä. Olen lähes koko aikuisen iän ollut rotujärjestöaktiivi. Minulla on ollut jos jonkin moista pestiä niin Cockerspanielit ry:ssä kuin Spanieliliitossa. Kummankin viirin olen myös saanut ansiokkaasta työstä yhdistysten hyväksi. Joten pitkä on kokemus yhdistystoiminnasta. Yhdistystoiminta on koko koiraharrastuksen ydintoimintaa. Ilman sitä meillä ei olisi roduomaisia kokeita,  TOKOa,  MEJÄä  PK-kokeita  agilitya näyttelyitä Jalostustoimikuntaa rotulehtiä jne. Yhdistykset tekevät kullan arvoista työtä harrastuksensa hyväksi ilman palkkaa.  Harrastamisen ilmapiirin tulee ol

Koirien kanssa eläminen on oppimiskokemus, jos vaan sen antaa olla sellainen. Jokainen koiristani on opettanut minulle jotakin. Suurimmat opetukset ovat varmaankin olleet suoraan itseeni liittyviä. Kuinka hallitaan hermoja, mikä on tärkeää ja mikä ei, kuinka palkitaan hyvästä työstä jne. Nuorimman koiramme (Miina) kouluttaminen on ollut sellainen varmistava kokemus: osaan kouluttaa koiran harrastuksessamme toimivaksi ja osaan myös korjata virheitä koulutuksessa. Samalla olen huomannut kuitenkin tehneeni senkin kanssa pari virhettä: sen paikoillaan olo ei suinkaan ole ärsykekontrollissa. Ja sen kontakti nimenomaan minuun ei ole mielestäni niin hyvä, kuin voisi olla. Isännän koira toisin sanoen. Näitä sitten hierotaan seuraavan kanssa. Miina Miinan isä on opettanut minulle paljon oman mielen hallintaa ja myös koiran vireen hallintaa. Sen kanssa on ollut aivan fantastista kulkea yhteistä polkua, kun koskaan ei ole huonoa päivää ja aina yritetään täysillä. Tämän hetkinen mum

Palkkio on se, mitä koira milloinkin haluaa. Se ei ole sitä, mitä ohjaaja haluaa sen olevan. Mitä palkkio voi olla? namit kehut silitykset, rapsutukset pallon heitto lelut vetoleikki ohjaajan huomio tai katse leikki ilman leluja juokseminen koira saa tehdä jotain siitä hauskaa haisteleminen uusi tehtävä (esim. noutaminen, riistan etsiminen jne) Mielenkiintoista on se, että monet koirat eivät halua silityksiä tai rapsutuksia, kun ovat töissä tai oppimassa uutta. Kuitenkin ohjaaja usein niitä tarjoaa. Tämän havainnon olen tehnyt monesti omien koirien kanssa. Tästähän luonnollisesti seuraa, että sitä ei voi käyttää palkintona. Tai voi, mutta ei se oikein tahdo toimia. Olen pohdiskellut, että jos olisin tämän tajunnun silloin n. 8 vuotta sitten urokseni ollessa pentu, niin olisin säästynyt monelta tuskalta. Sitkeästi uskoin, kun viisaat minulle kertoivat, kuinka noudosta tms. palkataan koira. Tein mm. satoja noutoja sen kanssa kodinhoitohuonessa se

Arvonnan säännöt: Ideana on se, että minä kysyn ja sinä vastaat. Minä sitten bloggaan seuraavana päivän aiheesta ja vastauksista. Kysymys tulee parillisena päivänä ja vastaamalla kysymykseen olet mukana päivän arvonnassa (ko. tuote ilmoitetaan kysymyksen yhteydessä). Parittomana päivänä minä sitten bloggaan kyseessä olevasta aiheesta. Osallistua voi joko kommentoimalla kysymykseen Facebookissa tai blogissa kysymyksen alle. Jos kommentoi molemmissa on siten kaksi arpaa ;). Blogissa, jos vastaa, niin tulee jättää yhteystiedot. Anonyymit eivät voi osallistua! Kysymys kuuluu, että mitäs jos nouto-ongelmat olisivatkin pääasiassa palkkion laatu-kysymyksiä? Mitä mieltä olet? Arvonnan palkintona on Firedogin Duck-dami! Pari tekstiä palkkion laadusta, jos se jäi kaivelmaan:  http://www.featherfox.info/motivaatio-ja-palkkion-laatu http://ruistolat.blogspot.fi/2016/08/palkkion-laatu.html

Inspiroiduin joulukalentereista ja arvonnoista! Päätin, että nyt järjestetään jonkinlainen kalenteri blogin tiimoilta. Ideana on se, että minä kysyn ja sinä vastaat. Minä sitten bloggaan seuraavana päivän aiheesta ja vastauksista. Kysymys tulee parillisena päivänä ja vastaamalla kysymykseen olet mukana päivän arvonnassa (ko. tuote ilmoitetaan kysymyksen yhteydessä). Parittomana päivänä minä sitten bloggaan kyseessä olevasta aiheesta. Osallistua voi joko kommentoimalla kysymykseen Facebookissa tai blogissa kysymyksen alle. Jos kommentoi molemmissa on siten kaksi arpaa ;). Blogissa, jos vastaa, niin tulee jättää yhteystiedot. Anonyymit eivät voi osallistua!

Näin koiraharrastajan näkökulmasta ääntä antava koira on ikävä asia. Itse en pidä koiran vinkumisesta tai haukkumisesta. Koira joka vinkuu on stressaantuneessa tilassa. Mitä tekee stressi oppimiselle tai suoritukselle? Heikentää olennaisesti koiran kykyä oppia tai suoriutua tehtävästään. Tässä kohtaa olisi syytä ottaa tuumaustauko ja miettiä tarkkaan, miksi se niin tekee? Voidaanko asiaan vaikuttaa? Jos ajatellaan koiraa kotioloissa, missä siltä ei vaadita mitään erikoista. Vinkuuko vai haukkuuko koira siellä? Se on taatusti stressaantunut! Miksi? Tätä on syytä pohtia, sillä usein miten asiat voidaan ratkaista, mikäli omistajalla on halua. Eddie nukkuu passissa Vinkuminen voi johtua: huomion hakemisesta kiihtymyksestä hermostuneisuudesta koira haluaa rauhoitella sinua Tervehtimiskäytös: Jotkut koirat vinkuvat tervehtiessään ja tämä johtuu kiihtymyksestä.  Huomionhakukäytös Toiset taas vinkuvat omistajan läsnä ollessa saadakseen huomiota, makupaloja tai hal

Tällä kertaa on kyseessä tuotearvostelu: Firedogin lasten damiliivistä. Meidän pieni mies 5v. on kova metsämies ja koiramies. Kun hän tajusi, että on saatavilla lasten kokoja damiliiveistä, oli sellainen saatava heti! Ajattelin, että haluan tukea lapsen harrastusuraa sopivilla välineillä. Ties vaikka saisin hänestä jopa kennelin jatkajan jossain vaiheessa? Liivi on ollut erinomaisen mieleinen. Hyvä, jos on saanut illalla riisua pojan päältä. Firedogilla on siis erittäin laadukas lasten damiliivi, joka on erittäin toiminnallinen. Kuvasin pienen videon liivistä! Liiviä on saatavana useassa väriyhdistelmässä  (Klikkaa linkkiä!). Oiva joululahja lapselle! Meillä lapsi oli hyvin innoissaan saatuaan liivin. Ulla

Syksy on ollut kovin kiireinen opiskelujen ja perheen kanssa. Koiraharrastus on ollut taka-alalla, kun elämä on vaan niin hektistä. Ja tulee olemaankin, kun kunnianhimoinen tavoite on valmistua kahdessa vuodessa tradenomiksi ja pystyä täystyöllistämään itsensä silloin. Muutaman kerran olemme käyneet jahdissa ja olen treenannut Miinaa. Syksyn tavoite on ollut viimeinkin saada Miina nousemaan voittajaluokkaan spanieleiden metsästyskokeissa. Miinalla on se epäonni, että se joutuu käymään kokeissa minun kanssani. Sen isäntä on ilmoittanut, ettei aio enää mennä niihin. Minun kanssani on sellainen ongelma, että hermostun herkästi olosuhteista. Esimerkiksi viime lauantaina minua hermostutti kapea oja ja molemmin puolin kynnöspelto. Tiesin, että en saa sitä levittämään hakuaan sinne kynnökselle, kun ei sellaista ole koskaan tehty. (Huomasin nimittäin, että eipä ole koskaan tainut hakea sellaisessa maastossa.) No mitä se sitten teki? Haki pistoilla eteen päin, jolloin käytin ihan liikaa pil

Vanha koirakin tarvitsee tekemistä ja liikuntaa. Usein ne saavat sitä vähemmän kuin tarvitsisivat. Kun lähdetään miettimään koiralle sopivaa tekemistä, niin kolme asiaa nousee esiin: Ikä Kunto Rotu Ikä on sikäli merkittävää, että mitä vanhempi koira on sitä todennäköisempää on, että sillä on jotain kremppaa. Jos ei ole, niin ainakin on hidastunut liikkeissään ja muutenkin elämässään. Meillä kun on kaksi veteraani-ikäistä neljän vuoden ikäerolla, niin nuorempi on vielä täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa. Vanhempi taas on hyvin terve, mutta selkästi mummoutunut, eikä enää jaksa sinkoilla ympäriinsä pelkästä elämänilosta. Kuulonkin laita on niin ja näin. Viisi vuotta sitten kuollut mummelimme oli hiukan alle 13-vuotias ja aivan täysi dementikko. Mitä vanhemmaksi koira tulee, sitä todennäköisempää on, että sille tulee kognitiivisia ongelmia. Tämä meidän silloinen mummeli alkoi olla itselleen vaarallinen, koska saattoi kesken lenkin vaan häipyä eikä tullut takaisin. Sitä sitt

Sarjan toisessa osassa ajattelin tutkia vanhan koiran ruokintaa. Kun koira tai miksei ihminenkin vanhenee muuttuvat ravitsemuksellisetkin tarpeet. Koira ei ole enää yhtä aktiivinen kuin nuorena. Myöskään aineenvaihdunta ei ole enää niin nopea. Näistä syistä johtuen seniorikoira saattaa lihoa, mikäli sen ruokintaa ei muuteta. Lihominen voi olla yksi ongelma, mutta ei suinkaan ainoa. Usein ikä tuo mukanaan nivelrikkoa. Ylipaino luonnollisesti on lisärasite vanhan koiran nivelille. Tämän vuoksi seniorin fyysistä kuntoa tulee seurata jatkuvasti. Itse tiedän, että koiran ulkomuodon muuttumisen havaitseminen on vaikeaa ja saattaa vaatia sen, että joku muu siitä huomauttaa. Paino tulee salakavalasti niin koiralle kuin ihmisellekin. Mikäli koiran paino huolestuttaa, niin kannattaa puhua eläinlääkärin kanssa. Syy saattaa olla lihominen tai sitten sillä voi olla jokin hoitoa vaativa vaiva. Myös liikuntaa miettiessä voisi olla hyvä keskustella oman eläinlääkärin kanssa varsinkin, jos koirall

Jonain kauniina päivänä koirasi on vanha. Alat huomaamaan kaikenlaisia vanhuuden tuomia merkkejä. Kenties kuulo ei toimi kunnolla, ei enää juokse niin kuin ennen, sille tulee harmaita karvoja ja ei ehkä innostu kaikesta siten kuin nuorempana. Väistämättä tämä on tulossa. Minusta vanhat koirat ovat ihania. Meillä on juuri nyt 1.10 12 vuotta täyttävä narttu kotona. Sinänsä on ihan terve yksilö. Kuulo on heikentynyt (tai halu vastata kutsuihin). On ruvennut vinkumaan ja haukkumaan. Erityisesti kaikki liike tonttimme ulkopuolella on paheksuttavaa. Jo pennusta asti on kiivennyt pöydille varastelemaan ja tämä on vain kiihtynyt. Maata pano on hidastunut, lieneekö hiukan jo jäykistynyt. Silmät ovat samentuneet. Mutta silti se on sama koira kuin aina ennenkin: kiltti, iloinen, aktiivinen ja toimelias. Älyä sillä on edelleen vaikka muille jakaa.  Ja osaa sitä myös käyttää, vaikka näennäisesti vaikuttaa välillä höppänältä. Asiaan siis: koira kun vanhenee, niin sen hoitoa tulisi muuttaa ene

Kasvattaja kutsuvat pentuja syömään jollain tavalla, eikö?  Käytettyjä lienevät: Kielennaksutukset Pentu, pentu-kutsut Puppy, puppy-kutsut Jne. Mitäpä jos kasvattaja kutsuisikin pennut syömään viheltämällä ja opettamalla jonkin oikean luokstulokäskyn kuten esim. Tule? (Tule on sopivan innostava foneettisesti verrattuna käskevään Tänne-sanaan.) Olisipa hienoa, että pennulla olisi toimiva ja halukas luoksetulo jo luovusvaiheessa, jota tuleva omistaja voisi ylläpitää? Koiran pennun aivot ovat vastaanottavaisimmillaan alle luovutusikää ja juuri luovustusiän paikkeilla. Se mitä silloin tehdään ja opitaan menee syvälle aivoihin. Kasvattajan on helppo opettaa pennuille luoksetulokutsu ruokailun yhteydessä. Pennut syövät kuitenkin suunnilleen 4-5 kertaa päivässä. Jos lasketaan, niitä kutsutaan syömään kolmeviikkoisesta lähtien, niin se olisi 4x5x7=140 kertaa. Tällä toistomäärällä saadaan pennut oppimaan kutsu. Aluksi kutsua toistetaan, kun pennut saavat ruok

Meillä on aina ollut cockereita. Yleensähän voidaan sanoa, että jokin rotu on luonteeltaan tai ulkomuodoltaan tietyntyyppinen. Kuitenkin näin monen monta koiraa omistaneena olen huomannut kuinka suuri variaatio niissä on. Ja kuinka erilaisia ne voivat olla, vaikka ovatkin hyvin läheistä sukua. Kuinka jotkut sopivat kuin hanska käteen ja jotkut eivät lainkaan sovi. Siksi ei yhtä rotua voida arvottaa yhden yksilön perusteella ja kuinka väärin se voikaan mennä, jos näin tekee. Usein myös se rodun ensimmäinen yksilö voi olla "lähes täydellinen" ja seuraa taas voi olla kaikkea muuta. Rodun sisällä on variaatiota, ja siihen ei pidä pettyä. Usein myös tulee yleistettyä oman koiran ominaisuudet niin hyvät kuin huonotkin rodun ominaisuuksiksi. Olen tähän sortunut itsekin. Esimerkiksi ensimmäinen käyttölinjan cockerimme oli todella huonolonkkainen ja siitä kovasti hermostuimme. Kun katsoo käyttölinjan cockereita kokonaisuutena, niin tilanne ei ole lainkaan niin huono. Ei se tietenkään