Rotujärjestöjen noviisitoiminta ja sen tärkeys

Muistan, kun kahdeksantoista vuotta sitten ostin ensimmäisen cockerini aikuisena. Sitä ennenkin oli ollut monta cockeria, mutta tämä oli siitä merkittävää, että silloin tulin menneeksi mukaan Etelä-Suomen spanielikerhon ja Cockerspanielit ry:n näyttelytreeneihin. Ne pidettiin joko ulkosalla tai Myllypuron (Helsingissä) pommisuojassa. Siellä kävin pitkään ja sieltä minut sitten imettiin mukaan yhdistystoimintaan. Meillä oli mukavaa ja aloittelevat näyttelyharrastajat otettiin lämmöllä mukaan.

Tuosta on paljon aikaa ja oma harrastaminen on kovasti muuttunut siitä, mitä se silloin oli. Ajatukseni uusien harrastajien mukaan ottamisesta ja auttamisesta on vain vahvistunut vuosien varrella. Millään harrastuksella ei ole jatkuvuutta, jollei tule uutta verta porukoihin. Rotujärjestöjen ja vastaavien yksi tehtävä on mielestäni huolehtia asiansa jatkumisesta ja se tehdään kunnollisella noviisitoiminnalla.

Tässäkin eräs tuleva käyttövalio erässä metsästyskoulutuksessa


Noviisitoimintaa on mm.

  • näyttelykoulutukset
  • rodunomaisten lajien peruskoulutukset
  • trimmauskurssit (jos rotu sitä tarvitsee)
  • yhteistreffit (oli ne missä merkeissä vaan)
  • leirit/tapahtumaviikonloput
Se on vähän sellaista epävirallista yhdessä oloa ja touhuamista. Ei niin vakavaa, kuin joskus pidemmälle ehtineiden jutut.

Yksi upeimmista esimerkeistä hyvästä novisiisitoiminnasta on ollut meidän oman kerhon (Cockerspanielit ry:n) Cockeritiimi: eli noviisiohjaajista koostuva porukka, joka itse järjesti itselleen koulutuksia ympäri Suomea kokeineiden harrastajien johdolla. Lajina oli luonnollisesti spanieleiden metsästyskokeet. Varsinkin ensimmäistä tiimiä silloinen rotuaharrastava kerho, nykyinen rotujärjestö tuki rahallisesti. Tulokset olivat jäätäviä: mestaruusvoittoja, nuorten koirien derbyn voittoja, useampi käyttövalio, ykköstuloksia VOI-luokassa ja innokkaita lajin harrastajia ja tehokkaita metsästyskoiria.

Yhdistys on järjestänyt ,myös paljon leirejä harrastajille, joissa on treenattu eri lajeja ja uudet harrastajat ovat päässeet mukaan kuvioihin. Uskoisin, että tämän oman lajini kohdalla, kerhon panostaminen näkyy upeissa koetuloksissa ja myös cockereiden kysynnän lisääntymisenä nimenomaan metsästyskoirana.

Uusista harrastajista tulee kokeissa tai näyttelyissä kävijöitä, toimitsijoita ja ehkä jopa tuomareita. Siksi heihin tulee panostaa. He jaksavat sitten kantaa harrastusta eteen päin, kun vanhat taipuvat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luoksetulo pillillä

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Se vinkuu!