www.koiraharrastaja.fi

Moderni tiede ja miksei elämänkokemuskin osoittaa, että pahoinpitelemällä ei saada tottelevaisia/uskollisia koiria/lapsia/työntekijöitä/kavereita. Itseasiassa pahoinpitelemällä ei ratkaista asioita. Pintrestissä tuli vastaan seuraava ajatelma: Väkivalta tuntuu olevan ihmisessä ja syvällä. Jos ajattelee tämän hetkistä elämän menoa, niin saamme lukea lähes päivittäin uutisia maailmalta pommi-iskuista jne. Väkivalta kumpuaa vihasta,  pahan olontunteesta ja hallinnan menettämisen tunteesta. Oli kyse sitten isomman mittakaavan tapahtumista tai vaikkapa perheenjäsenen pahoinpitelystä. Useinhan on kysymys vielä usean sukupolven traumoista. Esimerkiksi meillä suomalaisilla on kannettavana vieläkin sisällissodan ja Toisen Maailman sodan kauhut, vaikka enää vähemmistö on oikeasti kokenut ne. Kuinka vahvasti ne ovatkaan vaikuttaneet meidän kansalliseen hyvinvointiimme tai sanoisinko kansalliseen pahoinvointiimme. Meilläkin on vahva fyysisen rankaisemisen traditio. Olen hiukan reilu 40-vuot

Näin spanieliharrastajana on meneillään ehkä kauden tärkein koekausi. Ainakin jos on nuori spanieli. Vesityö on suoritettavaa, jos meinaa mennä syksyllä metsästyskokeisiin. Tai sitten koeuran avaus siirtyy seuraavalle syksylle, mikä tietenkin masentaisi. Pakollisesta karsivasta suortuksesta voi tulla iso mörkö ohjaajalle. Tämä lienee myös tuttua monien muiden lajien harjastajille. Ensimmäisen koesuorituksen tekeminen jännittää itse kutakin. Kasvattini Ria harjoittelee spanieleiden vesityöhön  (Video) Itse olen aina ollut pahempaakin pahempi jännittäjä. Jännittämisellä olen pilannut monta suoritusta koiralta. Jos jos olis totta, niin lehmätkin lentäisivät, mutta Eddie olisi käyttövalio ilman minun törkeää alisuoriutumistani ja Miinakin olisi paljon pidemmällä. Voisin kerto lukemattomia tarinoita koesuorituksistamme. Yli 50 koesuoritusta SPME-kokeissa ja monenlaista mahtuu mukaan. Oletko sinäkin se heikoin lenkki? Jännittäjän ja miksei muidenkin koevalmistautumiseen kuuluu seu

Joskus käy sääliksi koiria, kun joutuvat tulkitsemaan kädellisten tekemisiä. Varsinkin kun ihmiset käyvät äänekkäiksi. Meillä on kaksi lasta. Sisarrukset kähisevät keskenään ja välillä siihen joutuvat myös vanhemmat osallistumaan. Urokseni Eddie ei pidä lainkaan siitä, että sen ihmislauma alkaa kovaäänisesti vääntämään kättä jostain. Siitä sen täytyy tuntua tältä: Eddie-raukka vetäytyy jonnekin nurkkaan tärisemään. Tai jos minä (sen ihminen) menetän hermoni ja alan huutamaan lasten kanssa, niin se tuijottaa ahdistuneesti minua ja ei pysty poistumaan tilanteesta. Se on muuten kovin toimintakykyinen ja ei pelkää mitään, mutta sen ihmislauman kummallinen metelöinti on siitä kovin ahdistavaa. Olenkin miettinyt sitä, että miten perheen ihmisten väliset suhteet ja kädellisten toimintatavat vaikuttavat koiraan. Väistämättä koiraeläinten ja ihmisapinoiden (luen ihmisenkin siihen porukkaan) väliset erot aiheuttavat puolin ja toisin hämmennystä ja väärinkäsityksiä. Omassa toiminnassani

Kennelillä on ollut vuosia oma blogi , jota olen kirjoittanut enemmän tai vähemmän innokkaasti. Aika kuitenkaan riitä ihan kaikkeen, joten ajattelin yhdistää nämä kaksi blogia. Tästä edes täällä tullaan näkemään kennelin kuulumisia. Eilen oli I-pentueen treffit. Tyypit ovat nyt 4,5 kk vanhoja vesseleitä. Se mikä minua kovasti ilahduttaa on, että pennuilla on erinomaisen hyvä kontakti, jota omistajat ovat hyvin ylläpitäneet. Pennuille nimittäin opetettiin "mandigia" Puppy Culturen mukaan. En oikein osaa suomentaa sitä. Olisiko se pyytämistä. Sitä käytetään esimerkiksi autistisilla lapsilla, jotka eivät osaa muuten ilmaista haluavansa jotain esim. huomiota. Puppy Culturessa opetetaan pennut siis pyytämään istuen eteen ja ottamalla katsekontaktia. Tällöin saatetaan hyvin ehkäistä mm. hyppimistä vasten. Joka tapauksessa tämä auttaa koulutuksessa todella paljon, koska koira keskittyy silloin ohjaajaansa paremmin. Ja spanielille tämä on erityisen tärkeää, sillä ohjaajan tuleekin