www.koiraharrastaja.fi

Näin flunssan kourissa kotikoneen äärellä on hyvä muistella kulunutta vuotta. Vuosi 2016 on monella tavalla ikimuistoinen. Eikä vähiten siksi, että päätin muuttaa elämäni kurssia aloittamalla opiskelut. Monivuotisesta yrittäjyydestä huolimatta minulta on puuttunut kaupallinen koulutus. Olen koko aikuisen ikäni olla ollut työssä myyntityössä, mutta ajallisesti haastavan työpaikan ja pienten lasten takia en ole "jaksanutkaan" ajatella ammattitaidon täydentämistä. Nyt tuli sitten sen aika. Hain tradenomikoulutukseen ja pääsinkin sinne reilulla marginaalilla. Opinnot alkoivat syksyllä ja ne ovat meneet hienosti ja nautin opiskelusta! Vanha hikari on nostanut taas päätään. Tuore opiskelija Jotta haasteet eivät loppuisi kesken, olen koko vuoden suorittaunut myös eläintenkouluttajan ammattitutkintoon tähtääviä kursseja. Olen aina halunnut tietää kaikesta kaiken. Ollessani lapsi äitini oli välillä aivan helisemässä, kun jokainen lause alkoi sanalla miksi. Haluan siis tietää, mi

Kysymys kuului siis noin! Kouluttajalla tarkoitin siis kurssin vetäjää en niinkään koiranohjaajaa. Olen tässä pitkin vuotta suoritellut eläintenkouluttajan ammattitutkintoa ja sitä kautta mietiskellyt, että millainen on hyvä kouluttaja. Nämä ovat tulleet mieleeni:  Hän omaa monipuolisen "työkalupakin", josta voi ammentaa apuja ohjattavilleen. Ei ole yhden asian mies/nainen. Tarkoitan tällä sitä, että ymmärtää ja hyväksyy, että tapoja kouluttaa monenlaisia. Osaa sanoa asiat suoraan, mutta kauniisti. Tämä mielestäni erittäin tärkeä taito. Olen joskus pahoittanut mieleni pahastikin, kun palaute ei ole ollut asiallista. Diplomatian taito on tärkeää. Ei käy käsiksi toisen koiraan. Mikään ei oikeuta vierasta ihmistä koskemaan toisen koiraan kovakouraisesti.  Ottaa vastuun metodeistaan ja katsoo, että ohjattava voi ja osaa soveltaa niitä omassa koulutuksessaan. Se tapa, millä itse kouluttaa, voi olla sellainen, ettei toimi muilla. Hyväksyy sen, että muilla ei ehkä ol

Olipa ihana lukea niin paljon positiivisia arvoita koirien tulevaisuudesta! Ylivoimaisesti suurin osa oli todella postiivisia. Mitä minä ajattelen omasta rodustani ja sen tulevaisuudesta? Uskon, että tulevaisuu on osin valoisa ja osin taas olen hieman huolissani. Erityisesti olen huolissani rodun geneettisestä moninaisuudesta. Vaikka rotu on yksi maailman suurimmista roduista, niin kuitenkin sen geneettinen pohja on huolestuttavan kapea. Mitä sille tehdään? Toisaalta taas cockerspanieli sopii moderniin yhteiskuntaan hyvin. Tämä on niin lemmikkinä kuin metsästyskoirana. Se on suloinen ja iloinen koira, joka voi olla todella tehokas metsästys-ja harrastuskoira. Sen haku on suppeaa, joten se pysyy lähellä ohjaajaa. Tämä voi olla nykypäivän Suomessa tärkeää, kun ohjaajat eivät halua päästää koiraa näköpiiristään susien takia. Se on pienikokoinen, joten se sopii moderniin elämän tapaan, jolloin isokokoinen koira ei ehkä ole toivottava. Cockerilla on kysyntää!

Eilen täytti meidän Eddie 8v. Se on edelleen kuin nuori koira.Vauhtia on paljon ja tekemisen riemua myös. Kuvasin sitä eilen maastossa, ja menee niin kuin juna (hiukan käy kaukana, mutta se on semooista). Kävimme katsomassa löytyiskö rusakkoa. Ei ollut kuin paljon jälkiä: Harjoittelin myös käyttämään iMovien trailer-ominaisuutta: On se vain niin tärkeä eläin!

Muistan, kun kahdeksantoista vuotta sitten ostin ensimmäisen cockerini aikuisena. Sitä ennenkin oli ollut monta cockeria, mutta tämä oli siitä merkittävää, että silloin tulin menneeksi mukaan Etelä-Suomen spanielikerhon ja Cockerspanielit ry:n näyttelytreeneihin. Ne pidettiin joko ulkosalla tai Myllypuron (Helsingissä) pommisuojassa. Siellä kävin pitkään ja sieltä minut sitten imettiin mukaan yhdistystoimintaan. Meillä oli mukavaa ja aloittelevat näyttelyharrastajat otettiin lämmöllä mukaan. Tuosta on paljon aikaa ja oma harrastaminen on kovasti muuttunut siitä, mitä se silloin oli. Ajatukseni uusien harrastajien mukaan ottamisesta ja auttamisesta on vain vahvistunut vuosien varrella. Millään harrastuksella ei ole jatkuvuutta, jollei tule uutta verta porukoihin. Rotujärjestöjen ja vastaavien yksi tehtävä on mielestäni huolehtia asiansa jatkumisesta ja se tehdään kunnollisella noviisitoiminnalla. Tässäkin eräs tuleva käyttövalio erässä metsästyskoulutuksessa Noviisitoimintaa o

Oli erittäin mielenkiintoista jälleen lukea ihmisten ajatuksista, mikä on tärkeää pennun hankinnassa. tein jopa excel-taulukon asiasta, jotta voin siihen palata joskus, jos on tarve:   Dropbox-linkki Tärkeitä asioita: pennun luonne: reipas ja sosiaalinen pentu pennun vanhemmat (joilla näyttö ominaisuuksista) sukutaulu (jossa dataa käyttöominaisuuksista) oikea rotu kasvattaja, jolta saa tukea ja neuvoja pitää nähdä pentujen emo käyttötarkoitus kasvattajan pentujen käsittely vanhempien luonteet terveys sopii laumaan sopii elämäntilanteeseen oma objektiivinen harkintakyky moottori harrastamiseen tuntuu sopivalta itselle onko aikaa pennulle sosiaalinen ja yhteiskunta kelpoinen rotu lapsiystävällisyys linjan terveys koko kennelin maine ei pentutehtaasta onko valmis sitoutumaan pitkäksi ajaksi paperit kunnossa rescue-koira eläinlääkärin tarkastama Jännää oli, ettei kukaan maininnut ulkomuotoa? Miksiköhän? No joka tapauksessa on hienoa, että ihmiset oikeasti a

Olipa muuten mielenkiintoista lukea, mitä kaikkea ihmiset harrastavat koiriensa kanssa. Alla on Facebookissa vastattuja vastauksia. Laji kirjo on laaja vepestä erilaiseen metsästyskokeisiin! Jos mietitään mitä meillä harrastetaan, niin me metsästämme pienriistaa spanieleidemme kanssa ja minä käyn niinden kanssa vielä spanieleiden metsästyskokeissa eli SPME:ssä. Siinäpä taitaa olla tällä hetkellä meidän koiraharrastukset. Hiukan koulutellaan varsinkin nuorinta koiraa, mutta muuten vaan lenkkeillään ja tehdään lajinomaisia kuvioita. Joskus kauan sitten olin aktiivinen näyttelyharrastaja, mutta siitä on kauan kauan aikaa. Nykypäivänä se ei tunnu lainkaan mielekkäältä eikä minulla kyllä ole siihen touhuun edes sopivaa koiraakaan. Meidän Nana tässä etualalla. Yhden kerran olen käynyt koirani kanssa TOKo-kokeissa, mutta useamman kanssa olen käynyt eri TOKO-kursseilla. Urokseni kanssa harjoittelen eri kouluttamisen menetelmiä jne. sillä tähtäimessä on eläintenkouluttajan amm

Jos saisin kolme toivetta koiraharrastamiseen, niin ne olisivat nämä Kaikki mahtuisivat samalla hiekkalaatikolle mielipide-eroista huolimatta. Ihmiset oppisivat rakentavan palautteen antamisen asiassa kuin asiassa Kaikki turha paperin pyörittäminen jäisi pois digitalisaation myötä ja informaatio sitä kautta paranisi. Toki voisin toivoa paljon muutakin, mutta nämä nyt ovat päällimmäisenä mielessä. Olen lähes koko aikuisen iän ollut rotujärjestöaktiivi. Minulla on ollut jos jonkin moista pestiä niin Cockerspanielit ry:ssä kuin Spanieliliitossa. Kummankin viirin olen myös saanut ansiokkaasta työstä yhdistysten hyväksi. Joten pitkä on kokemus yhdistystoiminnasta. Yhdistystoiminta on koko koiraharrastuksen ydintoimintaa. Ilman sitä meillä ei olisi roduomaisia kokeita,  TOKOa,  MEJÄä  PK-kokeita  agilitya näyttelyitä Jalostustoimikuntaa rotulehtiä jne. Yhdistykset tekevät kullan arvoista työtä harrastuksensa hyväksi ilman palkkaa.  Harrastamisen ilmapiirin tulee ol

Koirien kanssa eläminen on oppimiskokemus, jos vaan sen antaa olla sellainen. Jokainen koiristani on opettanut minulle jotakin. Suurimmat opetukset ovat varmaankin olleet suoraan itseeni liittyviä. Kuinka hallitaan hermoja, mikä on tärkeää ja mikä ei, kuinka palkitaan hyvästä työstä jne. Nuorimman koiramme (Miina) kouluttaminen on ollut sellainen varmistava kokemus: osaan kouluttaa koiran harrastuksessamme toimivaksi ja osaan myös korjata virheitä koulutuksessa. Samalla olen huomannut kuitenkin tehneeni senkin kanssa pari virhettä: sen paikoillaan olo ei suinkaan ole ärsykekontrollissa. Ja sen kontakti nimenomaan minuun ei ole mielestäni niin hyvä, kuin voisi olla. Isännän koira toisin sanoen. Näitä sitten hierotaan seuraavan kanssa. Miina Miinan isä on opettanut minulle paljon oman mielen hallintaa ja myös koiran vireen hallintaa. Sen kanssa on ollut aivan fantastista kulkea yhteistä polkua, kun koskaan ei ole huonoa päivää ja aina yritetään täysillä. Tämän hetkinen mum

Palkkio on se, mitä koira milloinkin haluaa. Se ei ole sitä, mitä ohjaaja haluaa sen olevan. Mitä palkkio voi olla? namit kehut silitykset, rapsutukset pallon heitto lelut vetoleikki ohjaajan huomio tai katse leikki ilman leluja juokseminen koira saa tehdä jotain siitä hauskaa haisteleminen uusi tehtävä (esim. noutaminen, riistan etsiminen jne) Mielenkiintoista on se, että monet koirat eivät halua silityksiä tai rapsutuksia, kun ovat töissä tai oppimassa uutta. Kuitenkin ohjaaja usein niitä tarjoaa. Tämän havainnon olen tehnyt monesti omien koirien kanssa. Tästähän luonnollisesti seuraa, että sitä ei voi käyttää palkintona. Tai voi, mutta ei se oikein tahdo toimia. Olen pohdiskellut, että jos olisin tämän tajunnun silloin n. 8 vuotta sitten urokseni ollessa pentu, niin olisin säästynyt monelta tuskalta. Sitkeästi uskoin, kun viisaat minulle kertoivat, kuinka noudosta tms. palkataan koira. Tein mm. satoja noutoja sen kanssa kodinhoitohuonessa se

Arvonnan säännöt: Ideana on se, että minä kysyn ja sinä vastaat. Minä sitten bloggaan seuraavana päivän aiheesta ja vastauksista. Kysymys tulee parillisena päivänä ja vastaamalla kysymykseen olet mukana päivän arvonnassa (ko. tuote ilmoitetaan kysymyksen yhteydessä). Parittomana päivänä minä sitten bloggaan kyseessä olevasta aiheesta. Osallistua voi joko kommentoimalla kysymykseen Facebookissa tai blogissa kysymyksen alle. Jos kommentoi molemmissa on siten kaksi arpaa ;). Blogissa, jos vastaa, niin tulee jättää yhteystiedot. Anonyymit eivät voi osallistua! Kysymys kuuluu, että mitäs jos nouto-ongelmat olisivatkin pääasiassa palkkion laatu-kysymyksiä? Mitä mieltä olet? Arvonnan palkintona on Firedogin Duck-dami! Pari tekstiä palkkion laadusta, jos se jäi kaivelmaan:  http://www.featherfox.info/motivaatio-ja-palkkion-laatu http://ruistolat.blogspot.fi/2016/08/palkkion-laatu.html

Inspiroiduin joulukalentereista ja arvonnoista! Päätin, että nyt järjestetään jonkinlainen kalenteri blogin tiimoilta. Ideana on se, että minä kysyn ja sinä vastaat. Minä sitten bloggaan seuraavana päivän aiheesta ja vastauksista. Kysymys tulee parillisena päivänä ja vastaamalla kysymykseen olet mukana päivän arvonnassa (ko. tuote ilmoitetaan kysymyksen yhteydessä). Parittomana päivänä minä sitten bloggaan kyseessä olevasta aiheesta. Osallistua voi joko kommentoimalla kysymykseen Facebookissa tai blogissa kysymyksen alle. Jos kommentoi molemmissa on siten kaksi arpaa ;). Blogissa, jos vastaa, niin tulee jättää yhteystiedot. Anonyymit eivät voi osallistua!