www.koiraharrastaja.fi

Jokaisella tulisi olla valmentaja, mentori, personal trainer tai miksi ikinä sellaista kutsutaankaan. Joku joka valvoo, kommentoi, kannustaa ja kehuu. Itse ainakin tarvitsen säännöllistä valvontaa sen suhteen, mitä touhuan koirani kanssa. Taannoin erään treenisession aikana, minulta kysyttiin, että mites se Ninnin seuraaminen? Mikä seuraaminen? What? No enhän minä ollut sitä tehnyt... heräsin siinä kohtaa, että pahus olen unohtanut koko homman. Yksin kun tusaa, niin tulee tehtyä ja oltua tekemättä kaikenlaista. Tämä ei suinkaan ole ainoa kerta, kun palaute on osunut oikeaan. Minä ja Anni (Whaupley Anniken) vuosien 13 vuoden takaa Tuomo Kotasaaren opissa Kiimingissä. Mihin nämä vuodet valuvat? Kuva: Tiina Karlström Hyvä valmentaja Kehittää itseään jatkuvasti On kiinnostunut ihmisistä Kykenee rakentamaan hyvän ilmapiirin Pystyy antamaan kritiikin rakentavasti Suhtautuu valmennettaviin yksilöllisesti ja rakentaa valmennusohjelmat juuri heille Omaa henkilökohtaista kokemusta...

Kuinka monta kertaa sitä onkaan ärsyyntynyt, kun koira ei kerrasta tai parista osaa asiaa. Tai ei etene juuri sillä nopeudella, mitä minä ihmisenä olen vaatimukseksi asettanut. Miten sitä aina ärsyyntyy, kun koira ei tee, koska sen "pitäisi osata"? Minä sorrun siihen jatkuvasti, vaikka tässä vaiheessa pitäisi jo tietää paremmin. Keskeneräisyyden sietäminen tuntuu olevan ihmiselle vaikeata. Kaikki oppiminen vaatii aikansa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka lukeminen. Jokainen lapsi on erilainen, ja oppii omassa aikataulussaan. Hyvin harva ei opi koskaan. Hoputtaminen ei auta ollenkaan, vaikeuttaa vaan prosessia. Sama koskee koiraa. Joten tilaa ja aikaa oppimiselle ja ymmärtämiselle tulee antaa. Tärkeää on ymmärtää, että koira osaa kulloisenkin tehtävän vasta, kun Vihje saa aikaan välittömän oikean reaktion (latenssi on nolla) Suoritus tapahtuu aina samalla tavalla Se on sujuvaa joka paikassa Kestää häiriötä Koiran vire pysyy hyvänä Jos nämä eivät toteudu, niin ko...

Pennuilla on n. 3 viikkoa vanhasta 12-16 viikkoa vanhaksi nk. nopeanoppimisenvaihe. Tämä tarkoittaa sitä, että pennut ovat erityisen alttiita kokemuksille niin hyville kuin huonoille. Tämä ei tarkoita sitä, että pentujen kyky oppia vähenisi tämän jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä kaudella opitusta tavoista ja kokemuksista tulee erittäin pysyviä ja ne saattavat kerrasta oppia, mikäli kokemus on riittävän vahva. Siispä: Suojele pentuasi ikäviltä kokemuksilta Sosiaalista se huolellisesti mahdollisimman moneen asiaan, ihmiseen, eläimeen ja paikkaan kuin mahdollista.  Opeta sille tärkeitä peruskäytöksiä ja vahvista niitä. Mitä haluat vahvistaa? Valitse ihan muutama käytös. Rodunomaisten harrrastusten käytöksiä voi vahvistaa usein myöhemmikin, koska ne usein ovat jo koodattuja koiran "selkärankaan". Vahvista oikeata mielentilaa Älä ota kuitenkaan stressiä asiasta . Siitä ei ole mitään hyötyä. Tämän kaiken voi tehdä arjen mukana, kun tekee suunnitelmallisesti as...

Edellisestä blogikirjoituksesta on jo kuukausi! Tässä välissä olemme muuttaneet (maalta taajaman kupeeseen) ja nyt alkaa muuttoprosessissa olla vihdoin jotain järkeä. Aikaa ovat vieneet myös toinen työ ja koulu ja luonnollisesti omat koirat ja perhe. Nyt kuitenkin pyrin normaaliin päivitystahtiin, joka on noin kerran viikossa. Otsikossa on päivän aihe. Olin muutama vuosi sitten Tuire Kaimion luennolla, jossa hän puhui mm. koirien käyttäytymistarpeista. Sieltä jäi mieleen soimaan seuraava lause: "Koirilla on tarve tehdä töitä ruokansa eteen." Minulla ja niin varmasti monella muullakin on ollut tapana pari kertaa päivässä lyödä kuppi koiran naaman eteen ja "ole hyvä". Ehkä kenties koira on joutunut odottamaan lupaa syödä tai sitten ei. Meillä lupaa on odotettu. Tuleeko tässä tarve tyydytettyä? Sehän lankeaa kuin  sille entiselle Maunulle illallinen. Nyt on elämä on niin kiireistä ja koirien osalta usein hyvinkin rajoitettua, niin voisi hyvinkin pysähtyä m...

Pikkumustan kesä on mennyt hyvin. Siihen on sisältynyt paljon uimista, kun kuumuus on ollut kaikille niin uuvuttava. Koira onkin tullut oikein näppäräksi uimariksi, joka myös ui itsekseen omaksi huvikseen. Pikkumustan isoäiti, joka meillä on myös, ei juurikaan välitä vedestä ja saattaa jättää koko tapahtuman väliin. En tiedä, mutta saattaa olla, että yhdessä innostutaan menemään vesilintukokeeseen joskus. Vaikka emäntä (sen verran hienohelma on) ei kyllä oikein perusta näissä eteläsuomalaisissa järvissä kahlaamisesta. Upottavat pohjat ovat epämiellyttäviä. Vaikka on kyllä kisannut ennen useinkin vesilintukokeessa. Vedestä voi noutaa mitä vaan Emäntä huomasi tässä kesän kuluessa, että seuraaminen on jäänyt opetuksesta pois vahingossa kokonaan. Se kuitenkin olisi hallinnan kannalta tärkeä taito. Niinpä sitä on pyritty harjoittelemaan pikkuhiljaa, vaikka vaiheessa se on niin kuin kaikki muukin vielä. Kesän aikana perusnouto on hioutunut kuntoon kevään taka...