Millaista toivoisin koiraharrastamisen olevan, kun Suomi-neito täytää 110 vuotta?

Jos saisin kolme toivetta koiraharrastamiseen, niin ne olisivat nämä

1. Kaikki mahtuisivat samalla hiekkalaatikolle mielipide-eroista huolimatta.
2. Ihmiset oppisivat rakentavan palautteen antamisen asiassa kuin asiassa
3. Kaikki turha paperin pyörittäminen jäisi pois digitalisaation myötä ja informaatio sitä kautta paranisi.

Toki voisin toivoa paljon muutakin, mutta nämä nyt ovat päällimmäisenä mielessä. Olen lähes koko aikuisen iän ollut rotujärjestöaktiivi. Minulla on ollut jos jonkin moista pestiä niin Cockerspanielit ry:ssä kuin Spanieliliitossa. Kummankin viirin olen myös saanut ansiokkaasta työstä yhdistysten hyväksi. Joten pitkä on kokemus yhdistystoiminnasta.

Yhdistystoiminta on koko koiraharrastuksen ydintoimintaa. Ilman sitä meillä ei olisi

• roduomaisia kokeita, 
• TOKOa, 
• MEJÄä 
• PK-kokeita 
• agilitya
• näyttelyitä
• Jalostustoimikuntaa
• rotulehtiä
• jne.

Yhdistykset tekevät kullan arvoista työtä harrastuksensa hyväksi ilman palkkaa. Harrastamisen ilmapiirin tulee olla keveä, raikas, iloinen ja kannustava. Aika usein asia ei ole niin. Ketkä sen harrastuksen muodostavat? Kaikki harrastajat: sinä ja minä. Olemme kaikki vastuussa siitä, millainen ilmapiiri harrastuksessamme on. Ei ole He tai Ne vaan on vain ME.

Tällaisen kirjoitin taannoin: Koeharrastajan etiketti

Ajatukseni on se, että kunpa ihmiset ymmärtäisivät, kun paljon kokeiden, näyttelyiden ja harrastusten hyväksi tehdään työtä, josta palkka on lähinnä oman harrastuksen kehittämisen ja eteen päin viemisen tunne. Tämän tunteen tukahduttamiseen ei tarvita paljoa. Jokaisen harrastajan tulisi ymmärtää, että heidän puolihuolimattomasti heitetyt kommenttinsa vaikuttavat mahdollisesti todella vahingollisesti koko lajiin. Mitäpä jos ensi vuonna ei enää järjestetäkään jotain, koska järjestäjät pahoittivat mielensä?

Tulevaisuudenvisiossani

• Kaikki harrastajat vetävät samaa köyttä samaan suuntaa ja ymmärtävät, että postiivinen vuorovaikutus vie harrastusta eteen päin. 
• Palaute annetaan rakentavasti. 
• Onnistumisesta kiitetään vuolaasti. 
• Epäonnistumiset käydään rakentavasti läpi ja kannustetaan epäonnistunutta. 
• Keskustelu käy vilkkaana ja postiivisena
• Uusia harrastajia kannustetaan mukaan, 
• Kaikki harrastajat ovat yhtä tärkeitä: ilman yhtä ei olisi toista
• Jokainen harrastaja huolehtii tahollaan lajin jatkumisesta ja yhteistyöhengestä
• Ymmärretään, että maailma on muutoksessa ja vanhaa ei voi säilyttää vaan on kehityttävä maailman mukana. Sopeutumiskyky tekee ihmisestä lähes voittamattoman eliön maapallolla. Sovelletaan sitä myös harrastukseemme.

Me harrastuksessamme

Eräs asia, joka minua on pänninyt niin kauan, kun olen kokeita järjestänyt, on byrokaratia. Toivon, että reilun kymmenen vuoden kuluttua digitalisaatio on vienyt koiramaailman mukanaan. Jonnin joutava papereiden pyörittäminen olisi loppunut ja kaikki tapahtuisi kätevästi online. Se on mahdollista jo nyt. Ajattele, jos koetulokset tulisivat realiaikaisesti tietoon kaikkialla, jossa niitä tarvitaan?

Ulla