www.koiraharrastaja.fi

Kaikki alkoi vuonna 2009, kun Tsekeissä pidettiin European Spaniel Associationin congressi. Itse en ollut silloin mukana siellä, mutta ystäväni Nina Menna yhdessä muiden kanssa oli. Tuliaisiksi Nina toi  meille kaksi noutajatalutinta, jollaisia en ollut aikaisemmin nähnyt. Olin ihmeissäni ja sitten ihastuin kovasti niihin. Ne ovat monikäyttöisiä: perusnoutajatalutin olan yli kiinnitettävissä säädettävissä kaksi pituutta koira on helposti kiinnittettävissä puihin, tolppiin etc. Itse uskon, että tämä talutin ja sen käyttö nimenomaan olan yli on opettanut nuorimman koirani täysin vetämättömäksi. Tietysti siihen on vaikuttanut moni muukin asia, mutta on jäänyt tämä ihmisille tyypillinen hihnasta nykiminen kokonaan pois. Tätähän helposti tulee huomaamattaankin tehtyä, ja se ei ainakaan auta siihen vetämiseen. Kaksi koiraa kulkee hienosti mukana ilman, että täytyy kummastakaan pitää kiinni. Kumpikin on laitettu olan yli ristiin kiinni ja kulkee omalla puolellaan. Aivan fantastin

Uusista dameista innostuneena aloin ottamaan selvää koirien värinäöstä. Itse kokeilin muutamia värillisiä noutoesineitä, joita minulla täällä on. Cockerini Eddie on kovin innokas ja vauhdikas noutaja, joten se sai olla koekaniina. Huomasin mm. että oranssi ja punainen olivat sille aivan merkityksettömän värisiä. Eli se ei näöllään niitä löytänyt.  No, sitten päätin lukea aiheesta: Koirat ovat siis meihin ihmisiin nähden värisokeita eli eivät näe yhtä paljon värisävyjä kuin ihmisten siihen erikoistuneet silmät. Koirat eivät myöskään näe värejä yhtä kylläisinä kuin me ihmiset. Ihmisten silmissä on tappisoluiksi kutsuttaja soluja, jotka vastaavat väreihin voimaakkaasti. Koirilla on näitä soluja huomattavasti vähemmän, mikä viittaa siihen, että niiden värinäkö ei ole yhtä hyvä kuin ihmisillä. Tappisoluja on useamman tyyppisiä ja ihmisellä niitä on kolme. Nämä eri tyyppiset solut vastaanottavat eri aallonpituuksia, joten ihminen näkee laajan spektrin värejä (eli kolme ns. pääväriä p

Uudet damit saapuivat ja testailin niitä koirien kanssa tänään. Testissä oli Annilla peltopyydami easy mark-värisenä ja Eddiellä fasaanidami punaisen. Damien käsituntuma hyvä ja jämäkkä. Heittäminen on helppoa ja ne vierivät ja pyörivät osuessaan maahan. Muoto on mielenkiintoinen ja mielestäni kannustaa hyvään otteeseen. Jopa Anni, jolla on taipumusta kantaa kaikkea aina jostain kulmasta, kantoi suurimmaksi osaksi aivan keskeltä. Toki onnistuin ottamaan kuvan, jossa se myös kantaa sitä kädensijasta. Voisin hyvin ajatella, että koiralle (ja varsinkin pienelle) voisi ensin käyttää peltopyydamia ja sitten siirtyä isompaan fasaanidamiin. Muoto tuntuu juuri sellaiselta, että koiran on helppo ottaa oikea ote, mutta kutenkin sellainen, että suun joutuu oikeasti aukaisemaan, jotta sen saa kunnolla suuhun. Jatkan testailuja tässä pitkin kevättä eri koirilla ja on mielenkiintoista nähdä, kunka toimivat esim. vedessä. Lisäksi haluan todella testata näitä eri värejä ja kuinka ne toimivat: