Syksyn koesaldoa

Syksy on ollut kovin kiireinen opiskelujen ja perheen kanssa. Koiraharrastus on ollut taka-alalla, kun elämä on vaan niin hektistä. Ja tulee olemaankin, kun kunnianhimoinen tavoite on valmistua kahdessa vuodessa tradenomiksi ja pystyä täystyöllistämään itsensä silloin.

Muutaman kerran olemme käyneet jahdissa ja olen treenannut Miinaa. Syksyn tavoite on ollut viimeinkin saada Miina nousemaan voittajaluokkaan spanieleiden metsästyskokeissa. Miinalla on se epäonni, että se joutuu käymään kokeissa minun kanssani. Sen isäntä on ilmoittanut, ettei aio enää mennä niihin.

Minun kanssani on sellainen ongelma, että hermostun herkästi olosuhteista. Esimerkiksi viime lauantaina minua hermostutti kapea oja ja molemmin puolin kynnöspelto. Tiesin, että en saa sitä levittämään hakuaan sinne kynnökselle, kun ei sellaista ole koskaan tehty. (Huomasin nimittäin, että eipä ole koskaan tainut hakea sellaisessa maastossa.) No mitä se sitten teki? Haki pistoilla eteen päin, jolloin käytin ihan liikaa pilliä, koska en halunnut sen menevän kauas. Liiasta pillin käytöstä se nimittäin kiihtyy ja alkaa olemaan käskyille tottelematon. Ojan päästä alkoi kuusiaita. En pidä lainkaan kuusiaidoista, koska en näe koiraa kunnolla ja sillä on mahdollisuus lähteä viipottamaan aidan vierustaa turhan kauaksi. Tuloksena oli AVO3. Haku oli minustakin huono ja ei mitenkään maastonkattava. Ainoastaa aivan erän lopussa väläytteli omaa osaamistaan. Hausta johtuen sille tuomittiin myös väliinjättö, kun lintuja löytyi sen jäljiltä maastosta. Ylösajo oli kyllä hieno ja noutokin ihan hyvä.

Taisi sama ongelma olla myös mestaruudessa toissa viikonloppuna. Meille maastoksi siunaantui koivikko, jossa oli runsaasti hakkuujätettä. En pidä siitä, että maastossa liikkuminen on vaikeaa. Vaikka omasta mielestäni en ollut hermostunut, mutta tunsin heti, kun päästin koiran hakuun, että ei olla samalla aaltopituudella. Keskeytin erän 5 minuutin jälkeen, kun koira meni linnun perään.

Tästähän saattaisi moni ajatella, että turha sitä on koeuraa jatkaa moisen koiran kanssa. Kuitenkin tiedän, että sillä on ihan mielettömän ihana haku ja pysähtyy pääsääntöisesti ylösajoihin ja noutaa käteen asti. Kun kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa, me teemme hienoa yhteistyötä. Vihdoin viime sunnuntaina meillä meni kaikki aivan nappiin.



Maasto oli kuin luotu meille. Vanha leveä valtaojan tai pienen joen reuna, jossa oli sopivasti kasvillisuutta ja siitä huolimatta hyvä liikkua. Se esitti hienoa, maastonkattavaa, vauhdikasta hakua. Erän aikana teimme yhden ylösajon, josta seurasi vaativa haavakon jäljistys, jonka pieni Miinalainen hoiti kotiin! Tuli niin hyvä mieli. Tulos oli AVO1 80 pistettä ja kokeen paras koira. Tavoite saavutettu!

Mielenkiintoista on se, että kuinka spanielin kanssa toimiessa todellakin paljastuu lähes kaikki itsestä.  Olen oppinut hurjasti itsestäni, kun olen kouluttanut ja kisannut näiden kanssa. Alkaa hyvin olla hallussa, mikä minussa mättää. Toisaalta olen aivan hurjasti kehittynyt alkuvuosista ja kiitos siitä on sille, että en ihan kovin helposti luovuta. Haluan mennä epämukavuusalueelle, jotta kehittyisin. Uskon, että opin myös hallitsemaan hermoni ennen, kuin kuolema korjaa. Joskus sitä miettii, että onko mitään järkeä, mutta hyvin nopeasti muutan mieltäni.

Muutkin ovat tehneet hienoa tulosta:



Jenni ja Ria (L. Goldielocks) saivat Derbyssä AVO2 tuloksen ja nousivat voittajaluokaan seuraavana päivänä mestaruudessa komealla AVO1-tuloksella ja mestaruuden 4. Sijalla.

Kuva: Sanna Toivola-Järvinen

Jukka ja Siiri (L. Hyacinth) saivat Derbyssä AVO2 tuloksen ja seuraavana päivänä AVO3 tuloksen. Siiristä tulemme varmasti kuulemaan tulevaisuudessa. Sen verran liukas salama se on!

Hyvä hyvä!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luoksetulo pillillä

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Se vinkuu!