Vuosi lähestyy loppuaan

Näin flunssan kourissa kotikoneen äärellä on hyvä muistella kulunutta vuotta. Vuosi 2016 on monella tavalla ikimuistoinen. Eikä vähiten siksi, että päätin muuttaa elämäni kurssia aloittamalla opiskelut. Monivuotisesta yrittäjyydestä huolimatta minulta on puuttunut kaupallinen koulutus. Olen koko aikuisen ikäni olla ollut työssä myyntityössä, mutta ajallisesti haastavan työpaikan ja pienten lasten takia en ole "jaksanutkaan" ajatella ammattitaidon täydentämistä. Nyt tuli sitten sen aika. Hain tradenomikoulutukseen ja pääsinkin sinne reilulla marginaalilla. Opinnot alkoivat syksyllä ja ne ovat meneet hienosti ja nautin opiskelusta! Vanha hikari on nostanut taas päätään.

Tuore opiskelija
Jotta haasteet eivät loppuisi kesken, olen koko vuoden suorittaunut myös eläintenkouluttajan ammattitutkintoon tähtääviä kursseja. Olen aina halunnut tietää kaikesta kaiken. Ollessani lapsi äitini oli välillä aivan helisemässä, kun jokainen lause alkoi sanalla miksi. Haluan siis tietää, miten eläimiä koulutetaan ja miten päästyään hyvään lopputulokseen. Haluan itselleni laajan työkalupakin ja ymmärryksen asiasta. Joten operantti kouluttaminen on otettava hallintaan. Mielestäni se tulee ymmärtää, jotta voi sanoa tietävänsä jotain kouluttamisesta.


Video, jonka Koiraharrastaja (@koiraharrastaja) julkaisi

Kirjoitin kirjan! Lapsuuden unelma-ammatti oli kirjailija ja nyt siitä tuli tavallaan totta!



Harrastuksen parissa olen ajanpuutteen takia vetäytynyt taka-alalle ainakin yhdistystoiminnassa ja kokeiden järjestämisessä. Aika ja jaksaminen ei tällä hetkellä vain riitä. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, että on tehtävä tilaa uusille harrastajille ja tuoreille mielipiteille.

Tänä vuonna syntyi yksi pentue Miinalle. Tällä kertaa sijoitin siihen vielä enemmän aikaa ja tein niiden kanssa Puppy Culture-ohjelmaa. Kevät pentujen kanssa oli todella antoisaa aikaa. Pentueesta sijoitettiin yksi narttu Iris.

Pääsisäis-Iris


Keväällä pidimme yhteisen leirin Joroisilla Paroisen Jukan kanssa. Leiri oli erittäin onnistunut ja oli mukava nähdä koiria ja niiden kehitystä. Alkusyksystä pidimme riistakoulutuksen koirille täällä Hyvinkäällä. Lisäksi oli muutamia pikkutreffejä kasvattien kanssa.

Heka leirillä vesityössä!

Koerintamalla oli hyvä tuloksia. Ria (L. Goldielocks) nousi VOI-luokaan SPME:ssä ja oli mestaruudessa neljäs. Ruovedellä aivan kauden lopussa teki myös ensimmäisen VOI1-tuloksensa. Lisäksi Ria kävi luonnetestissä keväällä saadan itselleen tyypillisen tuloksen. Hienoa Ria ja Jenni!

Jenni ja Ria
Siiri (L. Hyacinth) onnistui hyvin nuoresta iästään huolimatta. Nousi VOI-luokkaan Vihdissä marraskuun puolessa välissä. Jukalta ja Siiriltä voi kyllä odottaa paljon tulevaisuudessa.

Jukka ja Siiri

Lisäksi vesityön suoritti Heka (L.Headstrong). Vauhdikas nuorimies tosiaan!

Sitten lopuksi Juhan Miina (ja ehkä hiukan minunkin). Onnistuimme lopultakin yhdessä ja saimme Miinan nuosemaan Voi-luokkaan Salossa marraskuussa. Miinan isäntä ei halua sen kanssa kokeissa käydä, niin joutuu valitettavasti käymään hermoheikon emäntäsä kanssa. Havaitsin tänä syksynä itsessäni mielenkiintoisen ominaisuuden: maastoepävarmuuden. Siis jos koen, että en pidä maastosta, niin alkaa alamäki suorituksessa. Kuusiaita mm. on sellainen, joka saa aina epävarmuuden aikaiseksi minussa. Kun muutun epävarmaksi, alan pillittämään ja mitä enemmän pillitän, sitä rajummin ja kauempana koira hakee. Toisin sanoen lähtee lapasesta. Tätä tulee jatkossa työstää. Koira kyllä osaa, emäntä on se heikoin lenkki.

Miina 

Metsästysharrastus on ollut sitä, mitä se nyt on ollut monta vuotta: silloin kun ehtii ja lapset saa hoitoon. (Lintsasin koulusta pari kertaa syksyllä moisen takia).

Lykkyä pyttyyn ensi vuodelle! Taas on uudet haasteet edessä!

Ulla

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Luoksetulo pillillä

Positiivinen rankaisu ja negatiivinen vahvistaminen, siis what?