www.koiraharrastaja.fi

Sarjan toisessa osassa ajattelin tutkia vanhan koiran ruokintaa. Kun koira tai miksei ihminenkin vanhenee muuttuvat ravitsemuksellisetkin tarpeet. Koira ei ole enää yhtä aktiivinen kuin nuorena. Myöskään aineenvaihdunta ei ole enää niin nopea. Näistä syistä johtuen seniorikoira saattaa lihoa, mikäli sen ruokintaa ei muuteta. Lihominen voi olla yksi ongelma, mutta ei suinkaan ainoa. Usein ikä tuo mukanaan nivelrikkoa. Ylipaino luonnollisesti on lisärasite vanhan koiran nivelille. Tämän vuoksi seniorin fyysistä kuntoa tulee seurata jatkuvasti. Itse tiedän, että koiran ulkomuodon muuttumisen havaitseminen on vaikeaa ja saattaa vaatia sen, että joku muu siitä huomauttaa. Paino tulee salakavalasti niin koiralle kuin ihmisellekin. Mikäli koiran paino huolestuttaa, niin kannattaa puhua eläinlääkärin kanssa. Syy saattaa olla lihominen tai sitten sillä voi olla jokin hoitoa vaativa vaiva. Myös liikuntaa miettiessä voisi olla hyvä keskustella oman eläinlääkärin kanssa varsinkin, jos koirall

Jonain kauniina päivänä koirasi on vanha. Alat huomaamaan kaikenlaisia vanhuuden tuomia merkkejä. Kenties kuulo ei toimi kunnolla, ei enää juokse niin kuin ennen, sille tulee harmaita karvoja ja ei ehkä innostu kaikesta siten kuin nuorempana. Väistämättä tämä on tulossa. Minusta vanhat koirat ovat ihania. Meillä on juuri nyt 1.10 12 vuotta täyttävä narttu kotona. Sinänsä on ihan terve yksilö. Kuulo on heikentynyt (tai halu vastata kutsuihin). On ruvennut vinkumaan ja haukkumaan. Erityisesti kaikki liike tonttimme ulkopuolella on paheksuttavaa. Jo pennusta asti on kiivennyt pöydille varastelemaan ja tämä on vain kiihtynyt. Maata pano on hidastunut, lieneekö hiukan jo jäykistynyt. Silmät ovat samentuneet. Mutta silti se on sama koira kuin aina ennenkin: kiltti, iloinen, aktiivinen ja toimelias. Älyä sillä on edelleen vaikka muille jakaa.  Ja osaa sitä myös käyttää, vaikka näennäisesti vaikuttaa välillä höppänältä. Asiaan siis: koira kun vanhenee, niin sen hoitoa tulisi muuttaa ene

Kasvattaja kutsuvat pentuja syömään jollain tavalla, eikö?  Käytettyjä lienevät: Kielennaksutukset Pentu, pentu-kutsut Puppy, puppy-kutsut Jne. Mitäpä jos kasvattaja kutsuisikin pennut syömään viheltämällä ja opettamalla jonkin oikean luokstulokäskyn kuten esim. Tule? (Tule on sopivan innostava foneettisesti verrattuna käskevään Tänne-sanaan.) Olisipa hienoa, että pennulla olisi toimiva ja halukas luoksetulo jo luovusvaiheessa, jota tuleva omistaja voisi ylläpitää? Koiran pennun aivot ovat vastaanottavaisimmillaan alle luovutusikää ja juuri luovustusiän paikkeilla. Se mitä silloin tehdään ja opitaan menee syvälle aivoihin. Kasvattajan on helppo opettaa pennuille luoksetulokutsu ruokailun yhteydessä. Pennut syövät kuitenkin suunnilleen 4-5 kertaa päivässä. Jos lasketaan, niitä kutsutaan syömään kolmeviikkoisesta lähtien, niin se olisi 4x5x7=140 kertaa. Tällä toistomäärällä saadaan pennut oppimaan kutsu. Aluksi kutsua toistetaan, kun pennut saavat ruok

Meillä on aina ollut cockereita. Yleensähän voidaan sanoa, että jokin rotu on luonteeltaan tai ulkomuodoltaan tietyntyyppinen. Kuitenkin näin monen monta koiraa omistaneena olen huomannut kuinka suuri variaatio niissä on. Ja kuinka erilaisia ne voivat olla, vaikka ovatkin hyvin läheistä sukua. Kuinka jotkut sopivat kuin hanska käteen ja jotkut eivät lainkaan sovi. Siksi ei yhtä rotua voida arvottaa yhden yksilön perusteella ja kuinka väärin se voikaan mennä, jos näin tekee. Usein myös se rodun ensimmäinen yksilö voi olla "lähes täydellinen" ja seuraa taas voi olla kaikkea muuta. Rodun sisällä on variaatiota, ja siihen ei pidä pettyä. Usein myös tulee yleistettyä oman koiran ominaisuudet niin hyvät kuin huonotkin rodun ominaisuuksiksi. Olen tähän sortunut itsekin. Esimerkiksi ensimmäinen käyttölinjan cockerimme oli todella huonolonkkainen ja siitä kovasti hermostuimme. Kun katsoo käyttölinjan cockereita kokonaisuutena, niin tilanne ei ole lainkaan niin huono. Ei se tietenkään