www.koiraharrastaja.fi

Minä todellakin tunnustan, että minulla on ollut. Viholliskäsillä tarkoitan tässä ohjaajan käsiä, joihin koiria ei halua antaa esinettä. Aikoinaan opetin montakin koiraa välttämään luovutuksen yhteydessä käsiäni. Koirani eivät halunneet antaa minulle esinettä/riistaa käteen, koska olivat oppineet, että niihin käsiin ei voi luottaa. Tällä en tarkoita, että olisin pahoinpidellyt koiriani. Ei, nappasin vaan kaiken koiran suusta valtavalla innolla/jännityksellä. Toinen asia, jolloin käden merkitys saattaa muuttua ikäväksi on pakkonouto. Pakkonouto on siis sitä, että pakotetaan koiran suu auki ja esine sinne. Siihen koulutustapaan voi liittyä enemmän tai vähemmän kipua. Aina siihen liittyy epämukavuuden tunnetta. [Positiivisen rankaisun ja negatiivisen vahvisteen käyttöä] Esineet olivat siis tärkeämpiä kuin se koira, joka oli tulossa esineen kanssa. Sanoisin, että suorastaan himoitsin sitä, mikä koiralla oli kulloinkin suussa. Tietysti ajattelin myös, että kaikki mitä siellä suussa oli ku...

Ai kamala! On jo melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Syksyllä pukkaa kovaa kiirettä joka suuntaan. On koulua, kurssia, omia kursseja, kokeita jne. Kirjoitettavaa on vaikka kuinka. Aloitetaan kuitenkin tunteista ja koiran ohjaamisesta ja kouluttamisesta. Ehkä joku saa inspiksen tästä. Ninni Minä olen aina ollut herkkä hermostumaan. Pitkään en lainkaan hallinnut sitä tunnetta. Asiaa pohdittuani luulen, että syy on siinä, että en tunnistanut tunnetta. Mulla ei ollut nimeä sille, joten en voinut siihen vaikuttaa, kun en tiennyt mikä mulla on. (Olenkin aktiivisesti pyrkinyt nimeämään omien lasteni tunteita, jotta he oppisivat käsittelmään niitä aikaisessa vaiheessa.) Sattuipa sitten niin, että piti opetella käsittelemään tunteitaan. Siinä kohtaa aloin tunnistamaan tunteitani. Koska ahdistaa, hermostuttaa, suututtaa jne. Siitä oli valtava hyöty minulle myös koiran ohjaajana. Niinpä olen kehittänyt oman selviytmismekanismin: Nimeän tunteen: Minua hermostuttaa, pelottaa, ...