Se vinkuu!

Näin koiraharrastajan näkökulmasta ääntä antava koira on ikävä asia. Itse en pidä koiran vinkumisesta tai haukkumisesta. Koira joka vinkuu on stressaantuneessa tilassa. Mitä tekee stressi oppimiselle tai suoritukselle? Heikentää olennaisesti koiran kykyä oppia tai suoriutua tehtävästään. Tässä kohtaa olisi syytä ottaa tuumaustauko ja miettiä tarkkaan, miksi se niin tekee? Voidaanko asiaan vaikuttaa?

Jos ajatellaan koiraa kotioloissa, missä siltä ei vaadita mitään erikoista. Vinkuuko vai haukkuuko koira siellä? Se on taatusti stressaantunut! Miksi? Tätä on syytä pohtia, sillä usein miten asiat voidaan ratkaista, mikäli omistajalla on halua.


Eddie nukkuu passissa

Vinkuminen voi johtua:
  • huomion hakemisesta
  • kiihtymyksestä
  • hermostuneisuudesta
  • koira haluaa rauhoitella sinua
Tervehtimiskäytös:

Jotkut koirat vinkuvat tervehtiessään ja tämä johtuu kiihtymyksestä. 

Huomionhakukäytös

Toiset taas vinkuvat omistajan läsnä ollessa saadakseen huomiota, makupaloja tai haluamansa asian. 

Hermostuneisuus/ahdistuneisuus:

Jotkut koirat taas vinkuvat stressaantuneena ja tilanne voi olla mikä tahansa riippuen koirasta. Esimerkiksi spanieli/noutatja/tms. vinkuu odottaessaan omaa työskentelyvuoraan. Tilanne on sille silloin liian kuumottava ja se stressaantuu siitä, mikä purkautuu äänen antamisena.

Eroahdistus:

Voi purkautua äänen antamisena aina vinkunasta huutamiseen asti.

Fyysinen vaiva:

Vinkuva koira voi olla myös sairas, joten lääkärissä käynti voi auttaa asiaan.

Mitä voidaan tehdä:

Analysoidaan, että mistä vinkuminen johtuu eli toisin sanoen, mikä sen aiheuttaa. Sitten lähdetään miettimään, mitä voisi tehdä toisella tavalla ja kuinka koiraa palkitaan oikeasta toiminnasta. Vinkuminen on siitä vaikeaa, että vaikuttaisi siltä, että koirat eivät itse tajua tekevänsä sitä. Siksi mm. postiiviinen rankaisu toimii harvainaisen huonosti tässä tilanteessa. Positiivinen rankaisu voisi tässä kohtaa olla remmistä repäisy, karjaisu, niskasta ryttääminen tms.

Mikä siis aiheuttaa koiralle stressiä ja miten sitä voisi alentaa tai poistaa. Olen omassa harrastamisessa nähnyt, että kiihtyneitä koiria viedään tilanteisiin, jotka vain pahentavat ongelmaa. Jos koira kiihtyy jostakin, se viedään niin kauas kiihdyttävästä asiasta, että se ei enää kiihdytä, ja koira pystyy oottamaan vastaan palkkiota/koulutusta.


Otetaan nyt esimerkiksi nuori spanieli, joka kiihtyy riistakosketuksesta. Käytetään apuna vaikka kaupungin pullasorsia. Aloitetaan sillä etäisyydellä, että koira ei ole vielä kiihtynyt. Aloitetaan kantaktiharjoituksilla tai muilla tottelevaisuusharjoituksilla, ja lähestytään lintuja siihen tahtiin, kun koira suoritutuu saamistaan tehtävistä kiitettävästi. Huom! Tähän voi mennä hyvinkin monta kertaa riippuen koirasta.

Katsoisin, että tässä kohtaa ruokapalkka voisi olla paras palkinto, sillä siitä voi tarkkailla koiran stressin tasoa. Kun se on liian stressaantunut, se ei enää syö.

Toinen mahdollinen tapa on, että mennään koiran kanssa "piknikille" lintujen lähelle. Huom! Tässäkin on huomioitava etäisyys. Toimii siten, että koira laitetaan kiinni vaikka puuhun ja itse mennään muutaman metrin päähän istuskelemaan, surffailemaan vaikka netissä tai lukemaan kirjaa. Eväätkin ehkä voisivat olla sopivia olla mukana. Koiran kanssa ollaan paikoillaan niin kauan, kunnes se luopuu ja nukahtaa. Tähän voi mennä tunteja riipuen koirasta ja sen taustasta. Kuitenkin, jos siihen menee kohtuuton aika, niin silloin ollaan liian lähellä kiihdyttävää kohdetta. Olen ollut epätieteellisesti huomaavinani, että onnistuneen luopumisen jälkeen aika puolintuu seuraavalla kerralla. Tässä tulee huomata se, että tilanne viedään loppuun asti ja paikalta poistutaan rauhallisesti ja ilman turhaa koiran nostattamista.

Tämän onnistumiseen vaikuttaa se, että onko koiran kanssa harjoiteltu "passikäyttäytymistä", kuten me spanieliharrastajat sitä kutsumme. Eli koira on pennusta asti tottunut rauhoittumaan paikassa kuin paikassa. Ja se tarkoituksella tehty. Tämä harjoittelu on erinomaisen tärkeää kaikkien kiihkeiden ja työintoisten koirien kanssa. On yhtä tärkeää olla tekemättä mitään, kuin tehdä jotain. Ellei jopa ole tärkeämpää. Kutsun sitä "ei minkään tekemiseksi". Sitä harjoitellaan edellisessä kappaleessa kuvatulla tavalla, mutta aluksi aivan häiriöttömässä tilassa. Sitten häiriöitä lisätään pikkuhiljaa koiran hallitessa asian.

Jos koira on kovasti ahdistunut tai hermostunut, niin sen elämstä tehdään rauhallista ja ennalta arvattavaa. Stressin aiheuttaja poistetaan tai minimoidaan koiran elämästä. Sen kanssa tehdään sellaisia asioita, joista se pitää ja missä se onnistuu. Koira viedään käyttäymiseen erikoistuneelle eläinlääkärille, joka osaa ohjata eteen päin ja kenties määrätä koiralla sopivaa hoitoa. Joskus vaikka koira on hankittu harrastuskoiraksi, siitä ei ole siihen. Tällöin omistajan on tutkittava itseään ja miettiä, mikä on koiralle parasta ja mikä on turhaa kunnianhimoa.

Eräs asia, joka tuli mieleen, on se. että mikäli halutaan, että koira ei aloita tai jatka vinkumista, se ei saa saada haluamaansa vinkumalla. Tämä nimittäin vain vahvistaa eitoivottua käytöstä. Eli sorry! Vaikka olisi kuinka kiva koulutus tai harjoitus tiedossa, niin koira pitää huomoida. Voi olla, että se ei voi osallistua siihen, koska lopputulema ei oli toivotunlainen.

Ulla

PS. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa siitä, mitä tekisin rauhoittumisen suhteen, jos olisi oma pentu. (Haaveissa on!)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luoksetulo pillillä

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)