www.koiraharrastaja.fi

Vuosi vaihtui taas rytinällä. Se on taas on vierähtänyt kiihtyvällä nopeudella. Lapsena vuosi tuntui niin kovin pitkältä ajalta, mutta nykyään aika kuluu niin paljon nopeammin. Tekemistä on ollut paljon. Vuoden aikana tuli suoritettua  pyöreät 120 opintopistettä. Tarkoitus olisi vuoden 2018 aikana valmistua tradenomiksi ja työllistyä omaan yritykseen, joka pysytyisi elättämään vähintään yhden ihmisen. Vuoden haastavin opintokokonaisuus: SPSS:n opettelu Omaa yritystä kehittettiin kovaa vauhtia: liikevaihto nousi 32%, vaikka loppukesästä Mastery-koiranruuan myynti loppui myös meillä, sillä maahantuoja lopetti sen maahantuonnin. Mastery on muodostanut ison osan myynnistä, joten korvaava ruoka olisi syytä löytää. Vielä sellaista ei ole löytynyt. Tällaiset asiat ovat yrittäjälle tavallisia haasteita: toimintakenttä muuttuu syystä tai toisesta ja pitää sopeutua siihen. Verkkokaupan uutustuotteet: Definity-taluttimet Kurssit ovat olleet suosittuja ja palaute on ollut hyvä. Minusta on mahtavaa

 Julkaistu Cockerspanieli-lehdessä 4/4/2017 Pikkumusta jäi kotiin kahden veljensä kanssa. Niille ei ollut löytynyt sopivaa kotia. Pennuilla oli kovin hauskaa leikkiessään keskenään. Mitä isommiksi ne ehtivät, sitä enemmän alkoi olla sotkua ja vaarallisia tilanteita. Toinen veli sai oman kodin melkein kolmen kuukauden ikäisenä ja toinen oli lähemmäksi neljä kuukautta, kun löytyi sopiva koti. Se, että pennuilla ei ollut kotia teetti paljon työtä emännälle. Pennut olivat kuitenkin nopean oppimisen vaiheessa, joka oli syytä käyttää hyväksi. Ja niin tehtiin. Jokaisen pennun kanssa vietettiin laatuaikaa kahdestaan. Niiden kanssa harjoiteltiin tarvittavia taitoja kuten luoksetuloa, hakua, istumista, pillipysähtymisiä ja käsikosketusta (joka toimii noudon ensimmäisenä asteena.) Tarkoitus oli tehdä niiden kanssa niin paljon kuin tarpeellista, että ne voi luovuttaa omiin koteihinsa hyvillä mielin. Pentuleikkokoulussa Pikkumusta oli riiviöin pennuista. Kun viimeinen veli lähti omaa

Aloitin jokin aika sitten kouluttautumaan SmartDOG-testaajaksi, koska koiran päänsisältö on ollut minun suurin kiinnostuksen kohde jo varmaan ainakin 15 vuotta. Minun taustahan on näyttelylinjaisissa cockereissa. Kasvatin niitä jopa muutaman pentueen (yksivärisinä). Cockerillahan on epäkiitollinen historia luonneongelmien kanssa ja kiinnostuin niistä valtavasi, kun ne alkoivat koskettamaan myös minua. Sittemmin näyttelylinjaisten kasvattaminen on jäänyt, kun löysin itselleni sopivamman version rodusta. Tämä täyttää kriteerini toisen suuren kiinnostuksen kohteen kanssa: metsästyksen. Vaikka en olekaan akateeminen ihminen (lukuunottamatta kesken jääneitä teologian opintoja vuosituhannen vaihteessa), niin sen verran tutkittu tieto minua kiinnostaa, että arvostan suuresti sitä, että koirien käyttäymistä on alettu tutkia kunnolla. Koirahan oli pitkään aivan aliarvostettu tutkimuskohde käyttäymistieteilijöille. Ajateltiin, että kesyn koiran käyttäytymisen tutkimisella ei saavuteta mi

Aina silloin tällöin tulee vastaan koira, yleensä uros (voi toki olla narttukin), jolla on äärimmäisiä haasteita keskittymisessä. Kaikki ympäristön häiriötekijät tuntuvat olevan liikaa koiran keskittymiselle: muut koirat ihmiset liikenne uudet paikat muut eläimet äänet jne Eddie, jota pidän tavallisen vilkkaana, mutta oli senkin kanssa haasteita noin 1-vuotiaana. Hyvä uutinen tässä on se, että tällaista koiraa pystyy kouluttamaan ja ympäristöä hallitsemaan. Se vaatii vain suurta ovelutta ja oppimisteorioden tuntemista. Tällaisen koiran kouluttaminen ja siinä onnistuminen on sellainen oppimiskokemus, että oksat pois.  Toivo, jonka kanssa ohjaaja on oppinut paljon koirankouluttamisesta. Se mitä myös tarvitaan, on hermot ja niiden hallinta. Onneksi me ihmiset olemme joustavia aivoiltamme. Me opimme hallitsemaan hermomme, jos niin haluamme. Se koira on, mitä on ja sen kanssa pelataan niillä korteilla, jotka on jaettu. Siksi meidän tulee joustaa ja karistaa har

Meidän Puppy Culture-pentu Ninni on nyt 6 kk vanha. Sen kunniaksi olimme perjantaina Helsingin Messukeskuksessa esiintymässä Smartdogin esityksessä Spesiaaliperjantaissa ja sen päälle olimme monta tuntia Smartdogin ständillä. Se meni paremmin kuin hyvin. Ei ollut niin minkäänlaista pelkoa tai varomista ilmassa, vain pientä ihmettelyä. Siellä se kulki kanssani, kuin olisi aina ollut moisessa tilanteessa: tuhansia koiria ja ihmisiä. Näihin aikoihin pitäisi pennulla on pelkokausi, mutta nyt siitä ei näyttänyt olevan merkkejäkään. Esitys meni todella hyvin ja se teki keskittyneesti eikä lainkaan ottanut häiriötä yleisöstä. Käytävillä se tervehti ihmisiä kiipeämällä heidän syleihinsä. Ständillä se joko nukkui ketarat oikosenaan, oli ihmisten rapsutettavana tai pureskeli kaikkea, mitä sai suuhunsa. Nyt sillä on joku puremis- ja repimiskausi meneillään. Hampaat taitavat kuitenkin olla melkein kokonaan vaihtuneet. Unta kuulaan Ihmiset kovasti ihailuvat sitä ka ihmettelivät sen ro

Kun saat pennun kotiisi, niin se on kuin pieni leikki-ikäinen lapsi. Sillä on samanlaiset tarpeet kuin pienellä lapsella. Se tarvitsee turvallisuudentunnetta ja luottavaisen suhteen ihmiseensä. Niinpä pennun omistajana sinun tulisi tehdä kaikkesi, että pentusi kokee sinut luotettavana ja turvallisena. Sinä luot rajat ja annat rakkautta. Rakastettu koira, jolla on selkeät rajat, on onnellinen koira. Joskus suhde lähtee vyörymään alamäkeen jo heti alkumetreillä. Varsinkin jos pennun opettaminen rankaisukeskeistä eikä koiralle opeteta oikeaa käyttäymistä, koska "sen kuuluu tajuta". Eikä muuten kuulu. Yhä vieläkin kuulee tarinoita siitä, kuinka pentua läpsitään sanomalehdellä, kun se puree tai sen kuono työnnetään kakkaan, jos se on kakannut sisään. Kysymys kuluu, mitä se pentu oppii siitä? Olemaan purematta? Olemaan kakkaamatta sisälle? Väärin, se oppi väistämään kättä ja kakkaamaan piiloon, koska sen ihminen on epäluotettava. Eihän kukaan enää lyö (toivottavasti) lastakaa

Kannattaako koiralle opettaa noudon ohjauksia? Minäpä vastaan (huomaa huikea photoshoptyö); Ylläolevassa kuvassa on noutoskenaario, jossa fasaani (niitä meidän maastoissa lähinnä on) on saatu pelto-ojasta ylös. Punainen ruksi merkkaa sitä. Punainen nuoli taas merkkaa linnun pudotuspaikkaa. t´Turkoosit viivat merkkaavat maastorajoja. 1 ja 4 ovat pellon ja pellon reunustan rajat. 2 ja 3 ovat valtaojan rannat. Alla tarkempi kuva ojasta: Linnulle on vielä ojan reunasta 25 metriä. Eli noutomatka on noin 45 m. Ei sinänsä mikään älytön matka, mutta matkan varrella on haasteita. Kuvittele vielä ojan viereen kunnon pöheikkö syyskuun puolen välin korvilla. Voi siis olla, että koira ei edes nähnyt, minne lintu putosi. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa (kumpi tuntuu mukavammalta): Jos koira suorittanut ylösajon ja odottaa paikollaan noutolupaa, niin voit lähettää sen käskyllä vasen! etenemään. Voit ottaa koiran viereesi ja laittaa se käskyllä eteen! Jos annat sille noutoluvan vain noud

Käyttökoiran jalostus, julkaistu Cockerspanielissa 4/4 joulukuussa 2017 Minulta pyydettiin kirjoitusta siitä, kuinka käyttökoiria jalostetaan. Ajattelin, että on melko laajahko alue käsiteltäväksi yhdessä artikkelissa. Lähdin sitten siitä, mitä olisi syytä ottaa huomioon metsästyskoiraa jalostettaessa ja millaisia työkaluja on tiedon hankkimiseen. Tämä on haastava ja ei suinkaan aina helppo asia. Koira haussa ja toinen seuraa perässä Luin aikoinaan ajatuksen siitä, että ”kyllä käyttöominaisuudet säilyvät, vaikka niitä ei jalostetakaan.” Tämä on kyllä erittäin iso väärinkäsitys, jota ei puolla genetiikka eikä myöskään kokemus. Käyttöominaisuudet periytyvät useimmiten polygeenisesti (eli niihin vaikuttavat monet geenit) ja lisäksi niihin vaikuttaa myös ympäristö. Perinnöllisyysaste on myös usein alhainen, joten niiden jalostaminen on haastavaa ja aikaa vievää. Edistystä ei yleensä tapahdu yhdessä sukupolvessa. Käyttöominaisuuksien vaaliminen vaatii suurta perehtymistä ja niit

Oletko koskaan miettinyt millaisissa oloissa pennut kasvavat luonasi tai kasvattajan luona? Olojen ei tarvitse olla huonot, jotta vaikuttavat negatiivisesti pennun kehitysmahdollisuuksiin. Hyvääkin tarkoittava hoito voi olla vahingollista pennuille. Ennen vanhaan pennut kasvoivat pentulaatikossa ja niiden annettiin kasvaa rauhassa. Se saivat jonkin x-määrää ihmisen läsnä oloa riippuen ihmisten kiinnostuksesta. Nykypäivänä tiedetään, että pentujen sosiaalistumisvaihe alkaa jo 3 viikon ikäisenä, kun niillä on silmät ja korvat auki. Se jatkuu noin 12 viikon ikään riippuen yksilöstä ja rodusta. Joillakin siis kestää pidempään ja toisilla jopa lyhyemmän ajan. Eli käytännössä 4-5 viikkoa sosiaalistumisvaiheesta ollaan kasvattajan luona. Näin ollen kasvattajalla on kriittinen vaikutus koiran pennun tulevaisuuteen. Hyvä kasvattaja käyttää sen hyväkseen. Hän myös ottaa selvää, mitä sinä aikana kannattaa tehdä. Se ei nimittäin ole merkityksetöntä! tutkijoiden tekemä video