www.koiraharrastaja.fi

Olen mietiskellyt noudon opettamista paljon. Minulla on pitkä historia siitä, että koirilla on luovutusongelmia. Ensimmäinen käyttöcockerimme Tarkku ei pitänyt lainkaan luovuttamisesta. Meidän treeni- ja koeuraa haittasi pudotteleminen. Tämähän on täysin ohjaajasta riippuva ongelma. Koirasta on vastenmieleistä tuoda esineitä, kun ohjaaja on epäluotettava hermokimppu. Minua vielä vaivasi se, että halusin kiihkeästi sitä esinettä/riistaa mikä koiran suussa oli. Tarkun ilmeestä näki, että tule itse, hullu eukko, minä lähden muualle. Pitkän työn jälkeen koiralle saatiin AVO1 tulos, jossa riista tuli käteen asti. Tämä oli työvoitto niin minulle kuin koirallekin. Minä ja Tarkku (ilmeestä näkee, että ei ole mukavaa.) Toinen, jonka kanssa oli vakavia luovutusvaikeuksia, on Eddie (alla olevassa videossa). Syy on toinen: koiralla on erittäinen voimakas omimishalu, jota vahingossa vahvistin pentuna. Sitä saa, mitä vahvistaa, vaikkei haluaisikaan. Heittelin sille pentuvaiheessa todell

Meillä on kohta 14 vuotta täyttävä mummukka. Anni on meidän käyttölinjan cockeri numero 2. Koira on tuota Englannista vuonna 2004. Syy miksi kirjoittelen Annista on se, että vaikka mummukka on vanha ja kognitiivisesti alkaa olla pihalla ja kuulokin tuntuu olevan hyvin heikko, niin koira kulkee meidän kanssa lenkeillä. Se voi olla vapaana, koska olen pennusta lähtien opettanut sille, että kun se tulee katsomaan minua, niin saa namin. Tätä on tehty epäsäännöllisen säännöllisesti koko sen elämän ajan. Nyt kun ruoka alkaa olemaan sen elämän ainoita ja suurimpia iloja, niin kaiken aivosumun läpi se  muistaa tulla katsomaan minua lenkillä. Se ei koskaan ole kaukana, koska koskaan ei tiedä, että milloin nami tulee. Koira on toisin sanoen ehdollistunut sille, että kannattaa tulla katsomaan minua jatkuvasti. Anni 14v Annilla on vanhuuden tuomia vaivoja. Takapää on hieman voimaton ja askel on välillä huojuu. Siihen voidaan vaikuttaa hieromalla. Lisäksi Annilla on pää vinossa, koska vanhoi

Viime kesän pennut täyttivät juuri vuoden. Sen kunniaksi tapasimme Hauholla yhteisten treenien merkeissä. Paikalla oli viidestä pennusta neljä, joista yksi oli omani. Kaikki olivat reippaita metsästyskoiran alkuja, joissa on hyvät aihiot ohjaajille. Olin mielissäni, sillä kaikki vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä koiriinsa. Harjoittelimme ensin hakua, pysäytyksiä, laukauksia ja noutoja. Hyvännäköistä settiä pojat vetivät, mutta jokaisen kanssa saatiin hyviä keskusteluja ohjaamisesta ja kuinka kauas koiran voi päästää ja miksi. Lopuksi mentiin uimaan ja tekemään muutamia vesinoutoja. Nekin menivät mallikkaasti. Kasvattajan sydäntä hivelee, kun kaikkien luovutukset olivat kunnossa. Juki (Jack) Juki Juki Juki Juki Mars (L. Jago) Mars Ukko (L. Jolly) Ukko Ukko Tämän piti olla ryhmäkuva, mutta ei saatu ryhmää istumaan nätisti paikoillaan. Tarvitaan siis lisää harjoittelua. Ylhäällä Ninni ja Mars ja alhaalla Juki ja Ukko

Sosiaalinen palkaaminen kuuluu ehdottomasti koiran kouluttamiseen. Tämä pitää sisällään kehumiset, rapsuttelut, silittämiset, katsekontaktin, leikkimisen jne. Yleensä kuitenkin miellettään hyvänäpitämisenä ja kehumisena. Tässä on muutama ongelma, jotka on jokaisen syytä ottaa huomioon: Sitä pitää osata käyttää, jotta se on palkkio. Saattaa muuten muuttua rankaisuksi. Eivät läheskään kaikki ihmiset osaa kehua koiraansa tai pitää sitä hyvänä, kun se on sen ansainnut. Luulen, että tähän on syynä oma kasvuhistoria: ei kenties ole koskaan ko. ihmistä kehuttu. Onhan se ollut meidän kulttuurissa jopa vähän sääntönä. Ei saa kehua, jotta ei ylpisty liikaa. Tämä on tosin mahdollista oppia, niin minäkin olen oppinut. Minun piti saada omia lapsia, että alkoi kehuminen onnistumaan. Sillä aikaa kun ohjaajan oppiminen on vaiheessa, on syytä käyttää jotain muuta palkkiota, jota koira tavoittelee (esim. ruoka). Osa koirista ei pidä siitä, että niihin kosketaan, kun ne ovat töissä tai harjoittelemas

Lintukoiran kanssa metsästävän ja kisaavan yleinen ongelma on, että yhteys koiran ja ohjaajan kanssa rakoilee riistalla. Yhteys pätkii ja rätisee kuin kännykkäyhteys välillä. Se on sen merkki, että koira ei ole enää hallinnassa ja on harjoiteltava enemmän ja oikeita asioita. Oikotietä ei ole onneen. Riistavietti ja tarve metsästää on koodattu koiran rotu- tahi lajimuistiin. Omalla rodullani (cockerspanieli) ainakin esiintyy nuorilla koirilla sitä, että ne pysähtyvät siivityksiin aluksi ikään kuin vahingossa (yllättyneisyydestä?). Mutta tämän vahingon saa kyllä purettua tuossa tuokiossa, kun laijityypillinen käyttäyminen alkaa (eli takaa-ajo). Ei niillä koirilla ole mitään koodattua pysähtymistä siellä. Se pitää rakentaa niille oikeanlaisilla harjoituksilla. Ne joiden koirat pysähtyvät siivitykseen aina (tai lähes aina, koska mikään eläin ei ole 100% varma) ovat tehneet oikeanlaisia harjoituksia riittävän paljon. Witch-Hunt's Eddie Vedder tekee ylösajon kyyhkysellä. Kuva Jukka