Mitä koirani on minulle opettanut?

Koirien kanssa eläminen on oppimiskokemus, jos vaan sen antaa olla sellainen. Jokainen koiristani on opettanut minulle jotakin. Suurimmat opetukset ovat varmaankin olleet suoraan itseeni liittyviä. Kuinka hallitaan hermoja, mikä on tärkeää ja mikä ei, kuinka palkitaan hyvästä työstä jne.

Nuorimman koiramme (Miina) kouluttaminen on ollut sellainen varmistava kokemus: osaan kouluttaa koiran harrastuksessamme toimivaksi ja osaan myös korjata virheitä koulutuksessa. Samalla olen huomannut kuitenkin tehneeni senkin kanssa pari virhettä: sen paikoillaan olo ei suinkaan ole ärsykekontrollissa. Ja sen kontakti nimenomaan minuun ei ole mielestäni niin hyvä, kuin voisi olla. Isännän koira toisin sanoen. Näitä sitten hierotaan seuraavan kanssa.

Miina

Miinan isä on opettanut minulle paljon oman mielen hallintaa ja myös koiran vireen hallintaa. Sen kanssa on ollut aivan fantastista kulkea yhteistä polkua, kun koskaan ei ole huonoa päivää ja aina yritetään täysillä.

Tämän hetkinen mummukoiramme on opettanut meille, millainen on todella hyvänluonteinen ja vahvahermoinen koira. Millainen on kullanarvoinen jalostusnarttu ja kuinka haustaa voi koiran kanssa olla. 

Toinen mummukoira, edellisen sisar, on opettanut sen, että millainen on hyvä käyttökoira henkisiltä ominaisuuksiltaan. Ja kuinka vähän me tiesimme metsästyskoirista ja koiran koulutuksesta silloin. Se oppi kaiken niin hyvän kuin huonon ja oli aivan toisella tasolla kuin poloiset omistajansa.

Edellinen mummukoiramme (5 vuotta sitten poistunut keskuudestamme) vei minut kunnolla koiraharrastukseen mukaan vuonna 1999. Sitä ennen olin ollut lähinnä vain koiranomistaja.

Meillä on ollut muitakin koiria, jotka jokainen on tuonut näkemystä tähän touhuun. Kiitos niille siitä, missä tällä hetkellä olemme. Onnea ja suruakin ovat jokainen tuottaneet matkan varrella.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luoksetulo pillillä

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Se vinkuu!