Mennyttä miettiämässä
Vuosi vaihtui taas rytinällä. Se on taas on vierähtänyt kiihtyvällä nopeudella. Lapsena vuosi tuntui niin kovin pitkältä ajalta, mutta nykyään aika kuluu niin paljon nopeammin. Tekemistä on ollut paljon. Vuoden aikana tuli suoritettua pyöreät 120 opintopistettä. Tarkoitus olisi vuoden 2018 aikana valmistua tradenomiksi ja työllistyä omaan yritykseen, joka pysytyisi elättämään vähintään yhden ihmisen.
Vuoden haastavin opintokokonaisuus: SPSS:n opettelu
Kursseilla on ollut monta tosi mukavaa Vizslaa
Ria ja Siiri
Miina
Mummukoira tyttärensä ja tyttärensä kanssa.
Ensimmäinen ❤️ ja ihmeellisin Tarkku
Omaa yritystä kehittettiin kovaa vauhtia: liikevaihto nousi 32%, vaikka loppukesästä Mastery-koiranruuan myynti loppui myös meillä, sillä maahantuoja lopetti sen maahantuonnin. Mastery on muodostanut ison osan myynnistä, joten korvaava ruoka olisi syytä löytää. Vielä sellaista ei ole löytynyt. Tällaiset asiat ovat yrittäjälle tavallisia haasteita: toimintakenttä muuttuu syystä tai toisesta ja pitää sopeutua siihen.
Verkkokaupan uutustuotteet: Definity-taluttimet
Kurssit ovat olleet suosittuja ja palaute on ollut hyvä. Minusta on mahtavaa seurata koirakoita ja haastaa myös itseäni erilaisten koirakoiden ohjaamisessa. Myös kysymykset ovat välillä aiheuttaneet runsaastikin päänvaivaa ja pohdintaa. Aina ei ole selkeää ja suoraa vastausta kaikkiin tilanteisiin, mutts sehän tekee tästä kaikesta niin mielenkiintoista.
Smartdog-koulutus alkoi ja on hyvässä vauhdissa. Toivon, että se tuo paljon mielenkiintoisia asioita tälle vuodelle. Koirien käyttäyminen ja luonne on todella tärkeä asia ja haluan oppia siitä paljon. Toivon myös, että saan jakaa tietoa muille.
Kennelin puolella on tapahtunut paljon. Mieluisimpina asioina ovat ollleet Rian (Goldielocks) ja Siirin (Hyancint) käyttövalion arvoon saavutettut koetulokset. Kiitoksia Jennille ja Jukalle hienoista tuloksista! Iso määrä kasvateista on käyneet pevisa-tutkimuksissa ja kiitokset siitä kaikille. Olette kullanarvoisia kasvatinomistajia. Kesällä oli yksi pentue, joissa oli viisi pentua, joista ainoa narttu jäi kotiin. Olen todella tyytyväinen pentuihin ja siihen, että tein paljon töitä niiden kanssa (puppy culture).
Omalla koerintamalla pärjätiin Miinan kanssa juuri niin hyvin, kun ansaittiin. Minun hermot yhdistettynä koiraan, jolla on paljon kokemusta ja näkemystä saa aikaan kaikenlaisia tuloksia. Koekäyntejä olo neljä: VOI3, VOI2, VOI1 ja VOI2. Kolmonen menee melko hyvin minun piikkiini... Onneksi elämä ei ole kiinni näistä tuloksista. Enimmäkseen hymyilyttää koko homma.
Jahdissa käytiin ja saalista saatiin. Eniten on jäänyt mieleen Ilomantsin reissu, jolla olimme kahdestaan Juhan kanssa ja tietysti koko koirapoppoo oli myös. Oli mahtavaa, kun saatiin olla kahdestaan maastossa ilman, että piti miettiä, mites lapset hoidetaan.
Mummu-koira melkein kuoli kaksi kertaa alkutalvesta. Sillä tuntuu olevan monta elämää. Sillä oli ensin nyrkin kokoinen paise vatsapaidassa. Se leikattiin ja sitten tulikin välilevyntyrä, joka hoidettiin konservatiivisesti. Nyt se pääsee itse hyppämään autoon ja laukkaa lenkillä.
Mummukoiran sisko Tarkku kuoli kesällä 13,5 vuotiaana. Taimi taas lopetettiin kahdeksanvuotiaana syksyllä vakavan polvien nivelrikon takia. Murhetta on siis mahtunut vuoteen!
Vuoden vaihteen murhe on, että miten Eddien polvien nivelrikko hoidetaan. Se on nopeassa tahdissa mennyt pahaksi. On olemassa koiria ja sitten on olemassa koiria ja Eddie on jälkimmäistä kastia. En ole mikään etukäteenmurehtija, mutta muutaman kerran on itku tullut, kun olen ajatellut, että joudun luopumaan sielunkumppanistani. Toivon totisesti, ettei se päivä ole vielä lähellä...
Eddien kanssa
Vuodella 2018 on luvassa kaikenlaista jännää. Meillä saattaa olla muutto edessä ja jonkilaisia muutoksia on luvassa yrityksellekin. Opinnäytteen kirjoittaminen alkaa tuota pikaa. Ninniä pitää tai saa treenata. Hyvältä siis näyttää!
Mukavaa vuoden alkua!
Ulla
Kommentit
Lähetä kommentti