Miksi noutoharjoittelu kannattaa aloittaa luovutuksesta?

Mikä on yleensä se, mikä menee noudossa pieleen? Kokemuksen syvällä rintaäänellä se on luovutus. Vuosien varrella on tullut nähtyä yhtä sun toista noutosuoritusta. Omalla kohdallani juuri nouto oli aikoinaan se, mikä keräsi hirveän määrän stressiä. Ihan turhaan!


Usein jostain syystä ohjaajan kädet eivät noudossa ole koiralle mieleisiä. Kun ohjaaja ojentaa kätensä, niin noudettava ei tulekaan käteen. Se putoaa tai koira omii tai tilanteesta syntyy käskytyssessio. Kutsun näitä vihollisen käsiksi. Koira on yhdistänyt ohjaajan kädet siihen, että niistä seuraa jotain koiran kannalta epämieluista. Enkä puhu nyt välttämättä mistään fyysisestä rankaisusta, vaan ihan siitä vaikka, että ohjaaja käyttäytyy kummallisesti koiran näkökulmasta.

Tähän on olemassa ratkaisu! Opetetaan se ojennettu käsi mieleiseksi. Tämä tarkoittaa noutoharjoittelun aloittamista käsikosketuksen opettamisella. Alla Zeus-cockerimme opettelee koskettamaan kättä. Kun kämmen ojentuu, niin koira tuo kuononsa siihen kiinni ja saa palkkion. Koirat ovat yksinkertaisia otuksia ja tässä se oppii yhdistämään käden mieleiseen asiaan eli tunnetila ojennettua kättä kohtaa tulee positiivikseksi. Mitä tekemistä tällä on noudon kanssa? Noutohan päättyy tähän: riista tai noutoesine tulee ohjaajan käteen. (Mikä sen makeampaa kuin se, että koira itse laittaa sen käteen?)

Noutohan on ketju asioita, jotka koiralle kuuluu opettaa, jotta se osaa noutaa. Lintukoiralla pitää olla halu ja kyky noutaa, mutta kuitenkin se tulee sille myös opettaa. Varsinkin juuri luovuttamisen osalta. Se ei kaikilta tule luonnostaan. Plus, että ohjaajat kyllä mokaavat lahjakkaasti juuri luovutuksessa.

No niin se on siis ketju. Ja se kannattaa opettaa nurin perin. Premackin periaatteen (David Premack) mukaan vahvan käytöksen suorittaminen vahvistaa sitä edeltävää heikkoa käytöstä. Eli siis tarkoittaa sitä, että jos luovutus on koiralle vahva ja mieluinen, niin se vahvistaa luoksetuloa saaliin kanssa jne. Kun luovutus on ketjun vahvin käytös, niin se vahvistaa pikkuhiljaa joko ketjun. Ketju menee noin suurin piirtein näin: 

Koira laittaa saaliin käteen→koira pysähtyy (istuu) ohjaajan eteen→koira tulee saalin kanssa ohjaajan luokse→koira kääntyy kohti ohjaajaa saaliin kanssa→koira poimii saaliin suuhunsa→koira menee saaliin luokse→ koira lähtee saatuaan käskyn.

Nouto on opetettu koiralle ns. etuperin, että luovutus on tullut ketjun viimeisenä osana. Sen voi opettaa ihan varmasti niinkin (olen minäkin sen tehnyt), mutta siinä saattaa hyvinkin tulla luovutuksen kanssa ongelmia. Ja usein tuleekin.

Kun aikoinaan painin monen koiran kanssa erilaisien nouto-ongelmien kanssa, niin olisin kaivannut, että joku olisi minulle sanonut: "Rauhoitu! Ei tämä ole niin vakavaa! Luovutuksen saa helposti opettua koiralle, kun tiedät, mitä teet ja olet rauhallinen ja hyvällä tuulella. Minä neuvon sinulle tämän!" Alla olevassa videossa demoan Miinan kanssa, kuinka noudon voi opettaa koiralle käänteisesti. Kuvasin ja leikkasin sen hiukan väärin, kun käsikosketus on viimeisenä.

Eli erikseen on opetettu seuraavat asiat

1. käsikosketus
2. luoksetulo
3. Eteen istuminenen
4. kädestä ottaminen
5. käteen laittaminen (nimeäminen)
6. suussa pitäminen
7. maasta nostaminen
8. luoksetulo poimien noutoesine matkalta
9. noutoesineelle meno.

ja yhdistetty ketjuksi. Ei ole mitenkään työläs opettaa näin. Varsinkin, koska se monesti haastavin  asia (luovutus) saa tässä eniten vahvistusta ja näin ollen sen kanssa ei tarvitse painia.

Olen Ninnin kanssa, joka on meidän oma pentu (4kk vanha), siinä vaiheessa, että se nostaa damin lattialta minun käteeni. Olen rauhallisesti vaan opettanut sen koskemaan kättä ja nostamaan esinettä lattialta. Nyt tällä viikolla olen yhdistänyt ne toisiinsa ja kahdella harjoituskerralla olemme päässeet siihen, että se on tajunnut, mitä odotan siltä. Ja jo nyt se korjaa itse, jos dami putoaa käden ohi. Huikeita nämä tarjoamaan opetetut pennut!

Ninni