Pikkumusta kasvaa osa 3.

Julkaistu Cockerspanielissa 1/18

Tätä kirjoittaessa Pikkumusta on täyttämässä 8 kk. Pikkupentu vaiheet ovat menneet ohi ja se on suuntamassa kohti teini-ikää. Sen kanssa on tehty kaikenmoista ja on opittu yhdessä monta asiaa. Se on ollut hyvin reipas ja sillä ei ole vielä ainakaan ollut yhtään selkeää pelkokautta. Pelkokaudet ovat tyypillisiä pentuvaiheen kehityskausia. Se ei myöskään ole osoittanut vielä mitään teinivaiheen epävarmuutta. Juoksutkaan eivät ole alkaneet.

Sitä on alkanut ulkomaailma kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Niinpä sen ennen niin hyvä luoksetulo on huomattavasti heikentynyt. Niinpä se on tällä hetkellä numero 1. sen koulutussuunnitelmassa. Ilman sen toimivuutta on vaikea tehdä montaa muuta asiaa. Itseasiassa käskystä pysähtyminen on tällä hetkellä paljon paremmassa mallissa. Pennun kouluttaminen on usein sitä, että kun yksi asia saadaan kohdalleen, toinen hajoaa palasiksi joksikin aikaa.

Noutohommat menevät luovutuksen osalta hienosti, mutta kovin pitkää matkaa se ei jaksa noutaa ilman, että jotain mielenkiintoisempaa tulee matkalla. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä matkaa voi helposti rakentaa sitten keväämmällä, kun on helpompi harjoitella ulkona. Tällä hetkellä lähes kaikki treeni on ollut sisällä, lukuun ottamatta lenkin yhteydessä tehtyjä luoksetuloja.

Sen mitä emäntä on oppinut siitä, on että

·      Se ei tykkää, kun emäntä treenaa muita koiria (tähän on puututtava, koska on pystyttävä odottamaan omaa vuoroaan)

·      Se näykkii innostuessaan (tämän emäntä on täysin jättänyt huomiotta)

·      Se menee mielellään melko kauas

·      Se seuraa emäntää kuin hai laivaa (tai niin kuin isoisänsä)

·      Se on yleensä siellä, missä emäntäkin on

·      Se tykkää kovasti harjoitella

·      Sillä ei mene helposti ”kuppi nurin” ja jaksaa keskittyä häiriöstä huolimatta

·      Se ei pidä siitä, kun toiset koirat uivat liiveihin

Pikkumusta vietti yhden joulukuisen perjantain Messukeskuksessa SmartDOGin ständillä ja emäntä oli hyvin ylpeä siitä. Maalaiskoira oli kuin kala vedessä, vaikka oli paljon ääniä, hajuja, koiria ja ihmisiä. Se pystyi nukkumaan, kun väsytti ja seurustelemaan, kun oli tarve.

Tammikuun huippuhetki oli varmasti, kun se kävi kahden veljensä kanssa tutustumassa kirjekyyhkyihin. Ideana oli, että koirat oppivat tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa kuumottavassa tilanteessa. Ensin näytti siltä, että on kovin vaikea keskittyä lintujen läsnä ollessa. Kehitystä tuli kuitenkin huimasti ja jokainen pentu alkoi tarjoamaan katsekontaktia ja istumista, vaikka kyyhkyt lentelivät aidan toisella puolella.

Jatkosuunnitelma näyttää seuraavalta:

·      Noutoon pikkuhiljaa matkaa

·      Hakukuvion treenaaminen alkaa, kun lumet alkavat sulamaan ja päivillä on kunnolla pituutta

·      Luoksetulotreeniä

·      Pysähtymistreeniä

·      Kyyhkysiä tarpeen mukaan

·      Laukaukseen totuttelua, kun radat aukeavat

Eiköhän siinä olekin tarpeeksi seuraavalla kolmelle kuukaudelle?

Aurinkoista kevättä!

Emäntä