Pentublues?

Siinä se kauan odotettu ja ihmeellinen pentu on, mutta iskee hirrrvee stressi: pitää suorittaa ja edetä ja kisata mahdollisimman pian. Pienelle pennulle ladataan paljon odotuksia ja suunnitelmia ja itselle paljon stressiä. Taipparit heti ja sitten kokeisiin.... Stop! Mitäpä jos päättäisit, että edetään rauhassa ja opetellaan tuntemaan toinen toisemme. Sovitaanko, että viralliset tavoitteet asetetaan vasta sinne, kun se on aikuinen (2v)?

L. Holly

Ennen kaikkea pennulle pitää turvata rauhallinen lapsuus, jossa pentu kasvaa turvallisessa ja kehittävässä ympäristössä. Kodin pitää tukea pentua kehityksessä, jotta se voi saavuttaa todellisen potentiaalinsa. Pentuvaihe ei saa olla suorittamista, vaan yhdessä kokemista ja näkemistä. Käytte yhdessä katsomassa auringon laskua ja teette niitä juttuja, jotka ovat kivoja.

Se ei kuitenkaan koskaan ole täysin sellainen, kuin sen odotetaan olevan. Jokainen pentu on oma persoonallisuutensa, jolla on hyvät ja huonot puolensa. Kaikki ne ovat kuitenkin ihania itsenään. Kohtuuttomat odotukset pennun osalta johtavat pettymykseen. Nauti siitä sellaisena kuin se on.

L. Hazel

Kiristääkö paineen vanne ohimoita? Tuntuuko siltä, että muut odottavat teiltä jotain? Tai muut etenevät nopeammin tai paremmin. Viis veisaa muista ja muiden tekemisistä. Tee teille palvelus ja keskity omaan tekemiseen ja teidän edistymisestä iloitsemiseen. #ilonkautta ja sillä tavalla.

Vinkkinä pikkupennun omistajalle ensimmäisien kuukausien varalle:

• vahvista kontaktia
• vahvista luoksetuloa
• vahvista lähellä pysymistä
• opeta sille joku kohde esim. käsikosketus (siitä on hyötyä tulevaisuudessa)
• tee itsestäsi tärkeä pennulle
• ole turvallinen ja rauhallinen
• suojele sitä pelästymiseltä
• käytä järkeä sosiaalistamisen kanssa (enemmän ei ole parempi)
• anna sen nähdä paljon maailmaa
• anna sen levätä ja nukkua tarpeeksi
• leiki sen kanssa
• mihinkään ei ole kiire

Nauttikaa toisitanne!