Teinimeininkiä/-turhaumaa

Onpa siitä peräti kuusi vuotta, kun viimeksi talossamme on ollut teinikoira. Nyt on taas ja kyllä se aika kultaa muistot. Hetken aikaa kun muistiaan kaivelee, niin ei se edellinenkään teinikoira ollut ihan helppo murrosiässään. Tarkoitan tällä koulutusasioita lähinnä, ei niinkään käytökseen liittyviä asioita. Vaikka tokihan kouluttamisessa muokataan käytöksiä.

Anteeksi mitä?

Teinivaihe on Ninnillä selvästi menossa. Ennen niin taitava pentu on ottanut runsaasti takapakkia
osaamissaan asioissa. Onneksi takana on sen verran monta koirakokemusta, että enää se ei järkytä. Tiedän, että ne pentuvaiheessa huolellisesti opetetut käytökset nousevat kyllä sieltä, kun hormoonivaihe talttuu.

  • Ensin hävisi luoksetulo, tämä on onneksi saatu hallintaan vahvistamalla jokaikistä luoksetuloa niin pyydettynä kuin sponttaanistikin
  • Toisena hävisi jo hyvin pitkälle rakennettu nouto. Kanvaasidamin kanssa ei onnistu lainkaan. Villasukkamytty taitaa olla ainoa mieleinen tällä hetkellä. Ei suinkaan ole ainutlaatuinen cockeri: on matkan varrella tullut vastaan montakin koiraa, jolle kangaspatukat eivät ole niin mieleisiä. Sitten vaan pitää rakentaa niille arvoa ja olla taas koiraa ovelampi.
Ei hätää kuitenkaan. Olenhan minä ihminen ja varustettu huomattavasti ovelammalla aivokapasiteetilla. Pystyn tekemään ja suunnittelemaan sellaisia harjoituksia, jotka vievät positiiviseen lopputulemaan, kunhan:

  1. lasken kriteeriä
  2. pohdin palkkion laatua
  3. mietin ajoitusta
  4. pyrin lisäämään vahvistetiheyttä
  5. toistojen määrää
  6. häiriöiden määrää
                                             

Kuvasin videon meistä tänään. Olemme siinä poikani huoneessa ja Ninni tekee lyhyitä noutoja villasukkamytyllä ja 250g kanvaasidamilla. Villasukan kanssa kaikki menee kuin rasvattu. Heti kun dami tulee esiin, niin tehtävä vaikeuttuu ja koiralle tulee useampia turhauman merkkejä: sieltä tulee hieman ääntä, rupeaa hyppimään vasten ja hammastelmaan, käy hyppimässä laatikostoa varten jne. Mitä tämä kertoo minulle: sen että koira _ei osaa_ (se on niillä rajoilla). Nouto ei nk. ärsysekontrollissa. Jos se osaisi ja tajuaisi kunnolla, niin se suoriutuisi kunnolla kaikista 10 lyhyestä noutotehtävästä tyyliin: vihje (Hae!), meno damille, poimiminen, luoksetulo, istuminen ja luovutus. Tätä kutsutaan ärsykekontrolliksi, kun se tapahtuu aina ja kaikkialla samalla tapaa. Toki video kertoo minulle myös, että koiralla on taipumus antaa ääntä turhautuessaan, mikä ei ole kovin toivottavaa. Mutta siihen pystyy myös vaikuttamaan opettamalla kaiken koiralle kunnolla niin, ettei sen tarvitse turhautua. (Kovin tulee selkärangasta tuo polvennosto 😕.)



Tuli hauska mielleyhtymä tuosta turhaumasta, kun aikoinaan kouluttajakurssilla naksuttelimme toisillemme. Kaverin piti kouluttaa minulle, että piti mennä vihkon luokse ja nostaa yksi sivu pystyy. Kaikki meni hienosti, kunnes aloin pläräämään vihkoa. En yhtään tajunnut, mitä minulta haluttiin. Voi sitä turhauman määrää. Tunnen vieläkin, kuinka se nousee ylös. Kun lopulta tajusin, mistä minulle naksutetaan, oli helpotuksen määrä myös maksimaalinen. Tajusin! Koirasta varmasti usein tuntuu tältä, kun yritämme niille jotain kommunikoida.

Ninnin kanssa siis on nyt tarkoitus siirtää tuo villasukkanouto daminoudoksi, koska niin se on vaan paljon helpompaa. Eli sekoittelen villasukkaa ja damia tässä tulevien viikkojen aikana eri paikoissa. Toivon vaan, että nopeasti lumi sulaa ja maasto kuivuu, niin treenistä tulee paljon mielekkäämpää.

Ulla


Kommentit

  1. Itselle mieleen kaksi asiaa videosta: kriteeri ja yleistäminen. Ainakaan tällä pikaisella katselulla ei selvinnyt mikä oli kriteerinä onnistumiselle eli vaikutti siltä, että kriteerinä ei esim. ollut irrotusvihjeen / naksuäänen kuuleminen.

    Videosta ei selvinnyt kuinka paljon toimintaa oli yleistetty erilaisiin esineisiin. Ennen eri ympäristöihin yleistämistä, voisi ottaa koulutustuokioita, joiden aikana esine vaihtuu esim. 5 - 10 erilaiseen esineeseen eli käytännössä koko ajan. Ja materiaaleja, muotoja ja kokoja saisi esineillä olla monenlaisia: metalli, tekstiili, muovi, puu, pahvi, paperi, nahka jne.

    Kiitos taas kerran mielenkiintoisesta tekstistä ja videosta. Sen verran innostava taas oli, että otanpa itsekin tuollaisen yleistysharjoituksen, sillä meidänkin teinillä tahtoo hommat unohtua ilman harjoittelua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä huomioita ja kiitos ajatuksesta noista eri esineistä. Olenkin tehnyt nyt parilla esineellä, mutta niitä voisi olla enemmänkin. Jotenkin sitä aina itse jumiutuu kuitenkin niihin omiin juttuihinsa ja ei huomaa itsestään selviä asioita.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luoksetulo pillillä

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Se vinkuu!