Jahtaaminen?

Lintukoiran työhön kuuluu olennaisena osana linnun painostaminen lentoon. Joskus lintu ei siivity heti ja koira joutuu antamaan sille kyytiä. Lintukoira joutuu myös aina haavakkotilanteissa jonkinlaiseen jahtaamistilanteeseen. Kuitenkin se tulee aina pysähtyä, kun riista lähtee lentoon (tahi rusakko tms. liikkeelle). Ristiriistaista ja hankaluuksia tuottavaa? Oi kyllä!

Tarkku erään helmikuisen jahdin jälkeen vuonna anno domini tai jotain...


Aikoinaan minä opin viisaammilta, että ei saa koskaan antaa lintukoiran jahdata mitään. Törmäsin sitten metsällä ym. asioihin ja ihmettelin kovasti. Sanomattakin lienee selvä, että ei minun koirani osannut käsitellä tilannetta. Tähän kohtaan voinkin varmasti kertoa tapauksen vuosituhannen alkuvuosilta:

Olin koirani Tarkun kanssa SPME-kokeissa, joihin kuuluu siis, että tilanne on aina autenttinen metsästystilanne. Koerää oli takana 50 min ja ei ollut riistakoskeutuksia. Tullaan pellonlaitaa rapulammelle ja koira ottaa fasaanikukon siitä ylös. Lintu hyppää lammen jäälle ja koira ottaa sen uudelleen ylös. Lintu pudotetaan peltoon ja kuumennut koira lähtee paukkuun. Lintu jää haavakoksi ja koira lähtee juoksemaan sen perään. Kesken matkaa koira vaihtaa linnun pellosta lähteneeseen fasaanikanaan, joka lähtee lentoon. Koira juoksee kanan perässä peltoaukean yli (200m ehkä) metsään. Pian ne tulevat sieltä ulos pellolle: kana ensin ja koira perässä. Koira juoksee linnun kiinni ja tappaa sen ja lähtee tulemaan sen kanssa minun luokse. Kesken matkaa havaitsee, että pääsee kovempaa, kun jättää linnun ja tulee ilman sitä. Sanon tuomarille, että kiitos kaikesta ja anteeksi. Tämä oli meidän osalta tässä. Ei me tarvita mitään muistiota tästä.

Ensimmäistä ylösajoa lukuunottama kaikki meni pieleen. Koira oli ensimmäinen metsästyspanielini (olin kahdella näyttelylinjaisella käynyt kokeissa ilman menestystä). Ihan itse oli koulutettu ja kaikki virheet tehty. Ennen kaikkea en ollut valmentanut meitä tällaiseen tilanteeseen. Ei kerta kaikkiaan ollut minkäänlaisia työkaluja asian hallitsemiseen. Mitä tehdään kun koira on korkeassa vietissä? Tämän ko. yksilön jälkeen olen kaikkien kanssa panostanut enemmän korkeassa vireessä tehtyihin pysähtymisharjoituksiin. Jotta meillä olisi työkaluja tilanteen hallintaan.

Tarkku 2006


Ylösajoon pysähtyminen on tilanne, jossa koiran vire on ihan tapissa ja sitten se pitäisi saada alas välittömästi. Jos se pysyy siellä ylhäällä, niin todennäköisyys peräänmenoon kasvaa kasvamistaan. Tämä on se hetki, joka pitää saada hallintaan.

No miten on? Voiko koiran kanssa leikkiä jahtausleikkejä? Voiko sen antaa jahdata mitään? Olen tullut itse siihen lopputulemaan, että jotta voi ottaa impulssin hallintaan, niin ensin pitää olla impulssi. Metsästyskäyttäyksessä ylösajo (tai avanssi sen puoleen) on takaa-ajokäytös, joka päättyy pysähdykseen. Tämä on siis se impulssi ja jotta sen voi ottaa hallintaan, niin koiralla pitää olla se. Tämä on herkkä tilanne, jos siihen puuttuu väkivalloin, niin ylösajo etc. voi kärsiä paljon. En ainakaan itse saanut kovin kummoisia tuloksia säikäyttelemällä koiraa tilanteessa. Parhaat tulokset olen saanut varmistelemalla etukäteen, että kumpikin tietää, mitä pitää tehdä.

Niinpä tätä käytöstä voi myös leikin varjolla alkaa rakentamaan. Tässä leikin kasvattini Nestorin kanssa pentuleikkiä. Minulla on pallo, jonka kanssa teen siksakkia maassa ja pentu juoksee käteni perässä. Hups, pallo katoaa. Pentu pysähtyy ja alkaa etsimään palloa. Leikki jalostuu pikku hiljaa niin, että pallo tai muu lelu, muuttuukin ylöspäin lähteväksi "linnuksi". Koira jahtaa, liike nousee ylös, melko varma sponttaani pysähtymien ja palkka ja homma jatkuu. Tähän voi laittaa pysähtymispillin mukaan. Kun tämä on hallinnassa, niin tämä "lintu" ei enää "lennäkään" kohtisuoraan ylös, vaan alkaa lentää meistä pois jonnekin jne. Ajatuksena on, että yhdessä harjoitellaan ja tehdään tästä niin vahva käytös, että ohjaaja tietää, että koira todella osaa sen. Ajatuksena on myös harjoitella nimen omaan korkeassa vireessä pysähtymistä ja sitä, että ohjaaja kontrolloi, koska homma taas jatkuu.


Sitten on harjoitukset menevät nappiin aina, niin voidaan lähteä yhdistää se varsinaisiin hakuharjoituksiin ja lopulta riistaan. Näin ollen sekä ohjaajalla ja koiralla on toimivat työkalut kuumiin tilanteisiin.

Erityisen tärkeää impulssikontrolli on impulsiivisille koirille. Kun jalostetaan sähäköitä työkoiria, sieltä tulee impulsiivisuutta kaupanpäälle joskus ei lainkaan, joskus sopivasti ja joskus liikaa. Impulsiivisuus ei ole pelkästään virhe, vaan se voi toimia koiran moottorina. Tälläisen koiran kanssa on impulsiivisuuden hallintaan ottaminen on tärkeää, muuten niiden kanssa ei voi metsästää. Impulsiivisuus on siis sitä, että koira ei pysty vastustamaan palkkiota (kiusausta😝), vaan toimii hetken mielijohteen mukaan. Impulsiivisia koiria on monentasoisia, ja kaikki niistä hyötyvät harjoituksista, jotka ottavat impulssia hallintaan.

Miten Tarkulle kävi? Se eli 13,5 vuotiaaksi ja kyllä siitä tuli vallan käyttökelpoinen koira, vaikka melko krooninen peräänmenijähän se oli. Tästä puutteesta huolimatta tai siitä johtuen se oli aivan huikea noutaja (kun saimme meidän nouto ongelmat kuntoon).  Koeura päättyi yhteen AVO1
:seen, koiran lonkat pettivät. Meillä oli kyllä melkoinen oppimiskokemus yhdessä. Ja minun oppimiseni jatkuu...

Ulla

Ps. Tänään taas opintielle, kai minusta joskus vielä tulee eläinten kouluttaja...

Pps. Impulssikontrollin lisäksi toki pitää koiralle tehdä rauhoitumis- ja luopumisharjoituksia. Ylösajokäytöksessä on olennaista, että koira luopuu linnusta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luoksetulo pillillä

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Se vinkuu!