Noutoesineen pureminen ja/tai rikkominen
Kun koira alkaa purra noutoesinettä tai riistaa, se on stressireaktio. Tällöin se pitää myös käsitellä sellaisena. Usein siihen liittyy myös turhan korkea vire. Tällöin tulee kysyä itseltään kaksi kysymystä:
- Miksi koira stressaa? Tilanne, ohjaajan käytös etc.
- Mitä voin tehdä, että tilanne rauhoittuu?
Ensin on tehtävä työ itsensä kanssa. Miten saan itseni rauhallisen iloiseksi tässä tilanteessa? Miten teen treenitilanteesta koiralla rennon. Rentous on aivan avain asiassa tässä. Jos ohjaaja stressaa ja pingottaa se siirtyy koiraan suoraan. Ne kuitenkin lukevat meitä kuin avointa kirjaa. Mieti: painostanko minä koiraa?
Tämän jälkeen mietitään ympäristö: onko ympäristö liian haastava. Voidaanko harjoitella tilanteessa, jossa on vähemmän häiriötä? Häiriöitä voi olla vaikka mitä ja pitää opetella tuntemaan koiransa sen suhteen. Onko koiraa edes kunnolla koulutettu tehtävään? Stressi voi johtua myös siitä.
Etsitään tilanne, joissa koiran vire pysyy sopivana ja stressi ei nouse. Aloitetaan noutoharjoittelu alusta, jopa niin alusta, että opetetaan koiran vaan koskemaan kättä kuonolla. Tämähän on noudon viimeinen vaihe: koira laittaa esineen ohjaajan käteen. Tämä on yleensä helppo ja mieleinen asia koiralle. Toistetaan tätä kunnes siitä tulee automaatio (satoja ellei tuhansia toistoja) ja sitten edetään ota-anna-leikkiin, jossa leikinomaisesti vaihetaan noutoesinettä koiran kanssa. Huom! Tämä ei ole sama kuin pakkonouto. Pakkonoutoon liittyy aina stressi ja sitä me nimenomaan haluamme välttää. Meillä on itseasiassa tarjolla nettivalmennus aiheesta, jossa on tarkoituksena edetä stressittömästi:
Alla on video, jossa leikin ota-anna-leikkiä koirien kanssa. Tämä video ei varsinaisesti ole kuvattu tätä aihetta varten, mutta siinä näkyy, mistä on kysymys.
Asiassa edetään koiran mukaan, eli usein hitaasti. Toistetaan tuhansia kertoja yksinkertaisia harjoituksia. Pidetään tilanne rauhallisena. Unohdetaan oma kunnianhimo tyystin. Lisätään erilaisia häiriöitä yksi kerrallaan. Huolehditaan, että palkkion laatu on korkea (eli koira on valmis tekemään töitä palka eteen). Tässä käytetään palkkana nameja, koska se rauhoittaa koiraa ja huolehtii, että vire pysyy hyvällä tasolla. Näin saadaan myös paljon toistoja.
Etsitään sellainen esine, josta koira pitää. Usein lelut ovat sellaisia, joihin ei liity mitään stressiä. Ei ole synti ei edes hirviä häpiä, että koiraa treenaa leluilla. (Esim. Phillippa Williams harjoittelee pehmoleluilla). Jos damit yms. aiheuttaa stressiä, niin silloin ne pannaan pois. Ja otetaan uudelleen, kun tästä on tullut mieleistä koiralle.
Homman nimi on se, että tavoitellaan mielenrauhaa niin itselle kuin koirallekin. Se on tärkeintä. Aikoinaan olin pitkään Finnairilla töissä ja siellä oli slogani: Peace Of Mind, joka viesti sitä, että asiakkaalle tuli tarjota mielenrauhaa. Se sopii mielestäni tähänkin asiaan.
Kannattaa myös harkita treeniseuraansa. Mikäli se aiheuttaa ohjaajalle stressiä ja tarvetta edetä liian kovaa, niin se on tällä asialle pahasta.
Mitä kauemmin ongelma on ollut ollut olemassa, sitä vaikeampaa siitä on päästä eroon. Joten tarvitaan malttia ja sitkeyttä. Se voittaa, joka on sitkeämpi.
On sitten eri asia, millainen periytyvyys sillä on. Tämä artikkeli kertoo kouluttamisesta ja keinoista päästä asian yli, kun koiralla kerran on ongelma jo olemassa. Jalostuksen kannalta kannattaa miettiä hartaasti, miten tähän puuttuu ja millaisista linjoista ottaa itselleen koiran. Ei koirista ole yksikään täydellinen, mutta tämä on mitä ilmeisemmin perinnöllistä.
Mukavaa viikonloppua!
Ulla
PS. etsin netistä artikkeleita tähän ja sieltä löytyi kammottavia juttuja:
Kommentit
Lähetä kommentti