Kuinka monella teistä on taipumus fiksoitua yhteen tai kahteen harjoituspaikkaan? Käsi ylös!☝ Minulla on ainakin. Meillä on itsellä käytössä jonkin verran metsää ja peltoa harjoitteluun. Kuitenkin ajan auton aika usein tiettyyn paikkaan ja vedän treenit siinä. Ongelma vaan on se, että koirat oppivat toimimaan siinä maastossa, mutta ei muualla. Koirat nimittäin yleistävät taitonsa heikosti. Ympäristön muutos heikentää huomattavasti niiden suoritusta, jollei niiden kanssa ole harjoiteltu monessa eri paikassa. Paikan vaihdoksi riittää ihan jo 100 metrin siirtyminen toiseen suuntaan.
Meillä on ollut tässä kesän mitaan vesityökursseja, joissa on tarkoituksella joka kerta menty eri paikkaan harjoittelemaan. Jokainen maasto on ollut erilainen verrattuna toiseen. On ollut hiekkakuoppa, joen ylittämistä, kaisilikkoa, suota, avovettä ja peitteistä maastoa, syvää rantaa, matalaa rantaa jne. Tarkoituksena on ollut antaa koirille mahdollisimman monipuolisia kokemuksia eri tilanteista. Sellaisia kun kuitenkin tulee esille kokeissa ja metsästyksessä. Ei ole olemassa aivan identtisiä paikkoja, ellei nyt aina sorsasta samassa paikassa ja ei ole tarvetta viedä koiraa muualle. Näin ei kuitenkaan ole yleensä.
Pyri etsimään uusia harjoittelupaikkoja ja varioi omissakin maastoissa aloituspaikka ja lopetuspaikkaa. Harjoittelu vaatii mielikuvitusta ohjaajalta. Koiran ei kehity, jos harjoittelu on aina samanlaista. Itseasiassa suurin osa koirista pitää sopivista haasteista. Haasteet kehittävät niin koiraa kuin ohjaajaa. Mikäli on tarkoitus kilpailla metsästyskokeissa ja menestyä, sitä tarkempaa se on, missä treenaat. Monipuolisella harjoittelulla tehdään hyviä koiria.
Helposta rannasta yliuitto
Nopea palautus kiertäen vesistön. Tämä ei kaikissa koesäännöissä ole sallittua.
Vesi, jossa on paljon kasvillisuutta
Valtaoja
Ranta, jossa on peitteisyyttä ja toisella puolella on kaislikkoa/kortteikkoa.
Elokuussa on taas yksi vesityökurssi:
Ulla
Ps. Pentulaatikossa on hiljaista. Vaikuttaa hyvältä:
Liikunta on hyväksi pennun fyysiselle ja psyykkiselle kehitykselle. Koirat on luotu liikkumaan ja ne saavat suurta nautintoa juoksemisesta ja fyysisistä haasteista. Pienen pennun omistajalle voi olla haasteellista se, että kuinka paljon sille "taapreolle" annetaan liikuntaa ja kuinka. Liikunta ei olle hyväksi vain pennun fysiikalle, vaan myös sen mielelle. Se tarvitsee uusia kokemuksia ja sopivia haasteita kasvaakseen toimintakykyiseksi aikuiseksi. Liikunta ja uudet kokemukset ovat tärkeitä pennun aivojen kehitykselle, edesauttaa oppimiskykyä, muistia ja jopa tunteiden hallintaa. Ulkona liikkuminen on koiralle lajinomaista toimintaa ja siis erittäin tärkeää juuri pienelle pennulle sen ollessa sosiaalistumiskaudellaan. Älä unohda tätä ja älä suotta pelkää viedä rokottamatonta pentua ulos. Varovaisuus toki on aina paikallaan, mutta maalaisjärki on tässäkin asiassa oivallinen. On kuitenkin syytä huomioida pennun ikä ja fyysinen kehitysvaihe, sillä liiallisella liikunalla voi o
Luoksetulo pillillä Pilli on jokaisen koiran omistajan perusvaruste, joka olisi syytä hankkia. Miksi? Sillä on helppo hallita koiraa. Kunnolla pilliin ehdollistettu luoksetulo takaa hyvän luoksetulon tilanteessa kuin tilanteessa. Ja toimiva luoksetulo on melkein elinehto koiran kanssa. (Koiran voi myös opettaa pysähtymään vihellyksestä). Luoksetulo pillillä voi olla vaikka kaksi lyhyttä tai lyhyiden vihellysten sarja. Sen tulee olla aina sama. Harjoittelu aloitetaan välittömästi, kun pentu tulee taloon. Ruoka-aikojen yhteydessä koira kutsutaan syömään pillillä. Tarkoitus on, että luoksetulo liitetään johokin miellyttävään. Tällöin halu tulla luokse kasvaa. Kun pentu kasvaa, niin harjoitukset siirtyvät ulos ja vaativuus kasvaa vähitellen. Ja ei kutsuta pentua luokse, jos sillä on mielenkiintoista tekemistä. Silloin mennään hakemaan pentua. Palkan tulee olla jotain sellaista, mitä koira arvostaa: kehuja silityksiä ja rapsutuksia leikkiä vapaana juoksemista noutoj
Edellisessä postauksessa käsittelin parin positiivinen vahvistaminen ja negatiivinen rankaisu. Tässä siis on siis jäljellä se vähemmän kivampi pari eli positiivien rankaisu (positive punishment) ja negatiivinen vahvistaminen (negative reinforcement). Eli P+ ja R-. Positiivinen rankaisu tarkoittaa sitä, että tilanteeseen lisätään jotain epämiellyttävää. Klassinen esimerkki on, että meistä jokainen oppii kerrasta, että kättä ei voi laittaa kuumalle levylle tai kieltä pakkasella metalliin. Se on positiivinen rankaisu (P+), teosta seuraa jotain ikävää ihmisen kannalta. Tätä voidaan käyttää niin ihmisten kuin eläinten kouluttamisessa. Virheestä seuraa rankaisu, joka on ikävä ja näin ollen vähentää käytöksen todennäköisyyttä. Se voi olla tehokas tapa opettaa asioita, mutta miten on eettisyyden laita? Siinäkin on aste-eroja. Mikä voi olla positiivinen rankaisu eläimelle? Se on jotain eläimestä epämiellyttävää. se voi olla ihan mikä vaan ikävä asia lievästä epämiellyttävyyd
Kommentit
Lähetä kommentti