Kuinka monella teistä on taipumus fiksoitua yhteen tai kahteen harjoituspaikkaan? Käsi ylös!☝ Minulla on ainakin. Meillä on itsellä käytössä jonkin verran metsää ja peltoa harjoitteluun. Kuitenkin ajan auton aika usein tiettyyn paikkaan ja vedän treenit siinä. Ongelma vaan on se, että koirat oppivat toimimaan siinä maastossa, mutta ei muualla. Koirat nimittäin yleistävät taitonsa heikosti. Ympäristön muutos heikentää huomattavasti niiden suoritusta, jollei niiden kanssa ole harjoiteltu monessa eri paikassa. Paikan vaihdoksi riittää ihan jo 100 metrin siirtyminen toiseen suuntaan.
Meillä on ollut tässä kesän mitaan vesityökursseja, joissa on tarkoituksella joka kerta menty eri paikkaan harjoittelemaan. Jokainen maasto on ollut erilainen verrattuna toiseen. On ollut hiekkakuoppa, joen ylittämistä, kaisilikkoa, suota, avovettä ja peitteistä maastoa, syvää rantaa, matalaa rantaa jne. Tarkoituksena on ollut antaa koirille mahdollisimman monipuolisia kokemuksia eri tilanteista. Sellaisia kun kuitenkin tulee esille kokeissa ja metsästyksessä. Ei ole olemassa aivan identtisiä paikkoja, ellei nyt aina sorsasta samassa paikassa ja ei ole tarvetta viedä koiraa muualle. Näin ei kuitenkaan ole yleensä.
Pyri etsimään uusia harjoittelupaikkoja ja varioi omissakin maastoissa aloituspaikka ja lopetuspaikkaa. Harjoittelu vaatii mielikuvitusta ohjaajalta. Koiran ei kehity, jos harjoittelu on aina samanlaista. Itseasiassa suurin osa koirista pitää sopivista haasteista. Haasteet kehittävät niin koiraa kuin ohjaajaa. Mikäli on tarkoitus kilpailla metsästyskokeissa ja menestyä, sitä tarkempaa se on, missä treenaat. Monipuolisella harjoittelulla tehdään hyviä koiria.
Helposta rannasta yliuitto
Nopea palautus kiertäen vesistön. Tämä ei kaikissa koesäännöissä ole sallittua.
Vesi, jossa on paljon kasvillisuutta
Valtaoja
Ranta, jossa on peitteisyyttä ja toisella puolella on kaislikkoa/kortteikkoa.
Elokuussa on taas yksi vesityökurssi:
Ulla
Ps. Pentulaatikossa on hiljaista. Vaikuttaa hyvältä:
Liikunta on hyväksi pennun fyysiselle ja psyykkiselle kehitykselle. Koirat on luotu liikkumaan ja ne saavat suurta nautintoa juoksemisesta ja fyysisistä haasteista. Pienen pennun omistajalle voi olla haasteellista se, että kuinka paljon sille "taapreolle" annetaan liikuntaa ja kuinka. Liikunta ei olle hyväksi vain pennun fysiikalle, vaan myös sen mielelle. Se tarvitsee uusia kokemuksia ja sopivia haasteita kasvaakseen toimintakykyiseksi aikuiseksi. Liikunta ja uudet kokemukset ovat tärkeitä pennun aivojen kehitykselle, edesauttaa oppimiskykyä, muistia ja jopa tunteiden hallintaa. Ulkona liikkuminen on koiralle lajinomaista toimintaa ja siis erittäin tärkeää juuri pienelle pennulle sen ollessa sosiaalistumiskaudellaan. Älä unohda tätä ja älä suotta pelkää viedä rokottamatonta pentua ulos. Varovaisuus toki on aina paikallaan, mutta maalaisjärki on tässäkin asiassa oivallinen. On kuitenkin syytä huomioida pennun ikä ja fyysinen kehitysvaihe, sillä liiallisella liikunalla voi o...
Uusista dameista innostuneena aloin ottamaan selvää koirien värinäöstä. Itse kokeilin muutamia värillisiä noutoesineitä, joita minulla täällä on. Cockerini Eddie on kovin innokas ja vauhdikas noutaja, joten se sai olla koekaniina. Huomasin mm. että oranssi ja punainen olivat sille aivan merkityksettömän värisiä. Eli se ei näöllään niitä löytänyt. No, sitten päätin lukea aiheesta: Koirat ovat siis meihin ihmisiin nähden värisokeita eli eivät näe yhtä paljon värisävyjä kuin ihmisten siihen erikoistuneet silmät. Koirat eivät myöskään näe värejä yhtä kylläisinä kuin me ihmiset. Ihmisten silmissä on tappisoluiksi kutsuttaja soluja, jotka vastaavat väreihin voimaakkaasti. Koirilla on näitä soluja huomattavasti vähemmän, mikä viittaa siihen, että niiden värinäkö ei ole yhtä hyvä kuin ihmisillä. Tappisoluja on useamman tyyppisiä ja ihmisellä niitä on kolme. Nämä eri tyyppiset solut vastaanottavat eri aallonpituuksia, joten ihminen näkee laajan spektrin värejä (eli kolme ns. päävär...
Kommentit
Lähetä kommentti