Koiran tunnetila

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota koiran tunnetilaan, kun koulutat sitä tai ylipäätään olette yhdessä? Kiinnitätkö omaan tunnetilaasi huomiota? Voisiko olla niin, että teidän tunnetilanne voisivat vaikuttaa tekemisen tulokseen? Oikea tunnetila vahvistaa oppimista ja väärä vähentää oppimista. Se miltä koirasta tuntuu harjoittelun yhteydessä vahvistuu.

Kävin tässä sunnuntaina kuuntelmassa Jirka Vierimaan luentoa, joka pidettiin Koirakoulu Vision tiloissa tässä ihan naapurissa. Jirka on Tampereen yliopiston sovelletun ja kliinisen käyttäytymisanalyysin koulutusohjelmasta vuonna 2012 valmistunut eläinten käyttäytymisen ja koulutuksen asiantuntija. Näin ollen meille esitettiin tietoa ei mutua. On todella mielenkiintoista kuunnella ihmistä, joka ei ole itseoppinut, vaan käynyt ihan akateemisen koulutuksen aiheesta. Tällainen ihminen osaa perustella asiansa faktoilla, jotka kumpuavat tieteellisestä tutkimuksesta. Kun itse opiskelen eläintenkouluttajaksi, niin tarve on tietää perusteluja, miksi jokin asia on niin kuin se on. Ja joku osaa kysyä oikeita kysymyksiä, ja johdatella niillä tiedon äärelle. Minulla on vaan voimakas tarve tietää enemmän.


Minulle jäi luennosta päällimmäisenä mieleen, että kannattaa ajatella, että miltä koirasta tuntuu. Se nimittäin vahvistuu. Jos koirasta treeni on hauskaa ja se näkyy siitä, niin se iloinen tunne vahvistuu. Tästä seuraa se, että koira pitää kouluttamisesta yhä enemmän. Tai sitten päin vastoin: jos koiralle tulee pahamieli koulutuksesta, niin ei se jatkossakaan siitä tykkää. Sen "koulutettavuus" laskee.



Kaunis nouto. Kuva: Nina Menna

Lintukoiraharrastajana minulle tulee aina esimerkkinä mieleen nouto ja erityisesti luovutus. Luovutuksessa näkee koiran tunnetilan hyvin. Varsinkin niillä koirilla, joilla leuka käy ja damit ja linnut murskaantuvat. Ne ovat stressaantuneita (toki voi olla genetiikkaakin taustalla). Tilanne pitää lähteä purkamaan sieltä, missä on syy: koiraa hermostuttaa/ahdistaa tilanne. Ensimmäiseksi lähtisin muuttamaan ohjaajan tunnetilaa. Ei ole helppoa, mutta täysin mahdollista. Usein näkee hermostuneita ohjaajia, jotka ovat kuin viulunkielet, kun koira on suorittamassa noutoa. He hyökäävät esineelle kuin rygby-pelaajat. Tuijottavat koiraa suoraan silmiin. Kuka sellaiselle haluaisin mitään tuoda? (Uskokaa tai älkää: been there done that!) Ruvetaan tekemään hyvänolon noutoja ja leikkimään noudoilla. Palkataan koiraa sen himoitsemilla asioilla. Rakennetaan hyvää suhdetta yhdessä. Ei se noutaminen ole kummallekaan niin kovin vakava asia. Ja jos kilpailemaan meinaa, niin sitä suuremmalla syyllä se on saatava rennoksi. Kun kokemusvaaka on saatu plussan puolelle, niin varmasti alkavat noudot onnistumaan!




Eilen juuri minulla oli harjoittelemassa täällä pari, joista toinen on pieni musta cockeri. Olemme koko kevään rakentaneet painoa kokeumusvaa'an pluspuolelle ja hyvin olemme onnistuneetkin. Eilen teimme harjoituksen, joka oli kuitenkin sille liikaa. Harjoitus oli se, että koira lähetetään noutoon, pysäytetään ja lähetetään uudelleen. Parin yrityksen jälkeen se karkasi. Eli tilanne oli aivan liikaa sille. Sille tuli pahamieli siitä, ettei se tajunnut ja lähti purkamaan ahdistutaan sille tyypilliseen tapaan: pakenemalla. Koiraan ei koskettu mitenkään fyysisesti, eikä komennettu kovaa. Tällaisia takapakkeja voi hyvin tulla. Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Isännälle sanoin, että kokeilee tätä kotona, ja jos ei onnistu vielä, niin tehdään muuta. Palataan asiaan myöhemmin. Annettiin sitten koiran leikkiä meidän koirien kanssa, jotta paikasta jää hyvä mieli ja tänne on kiva tulla. Muuten lopettiin harjoittelu siihen. Laitetaan vielä lisää painoa siihen plusvaakakuppiin.


Summa summarum: varmista, että koiralla on hyvä mieli koulutettaessa. Tulokset paranevat!


Sitten vähän vähemmän prosessoitua tekstiä (lähinnä sekavia muistiinpanoja):


Toinen asia on, mikä jäi mieleen luennolta oli tällaiset mieleyhtymät:
Negatiivinen vahviste=helpotus
Respondentti oppiminen=assosiatiivinen oppiminen=klassinen ehdollistuminen 
ihon alla (tunne)=fysiologista=respondenttia=klassista ehdollistumista => tilanne- ja tunneyhteys
operantti ehdollistuminen => liikeratayhteys

Ongelmakoira: nopea ja kiihkeä reaktio vaihdetaan pitkäkestoisempaan ja matalan sykkeen reaktioon. Kiihkeälle koiralle pitkä kestoista työtä: esim. taakanvetoa. Koiran tarpeet ja olotila ovat tärkeitä. Näitä seuraamalla ja tyydyttämällä saadaan koiran hyvinvointi paranemaan.


Pitää kokeilla treenaamista syke korkealla (siis myös oma syke).


Jaa pitää vielä prosessoida lisää tätä hommaa.

Mutta siis muistakaa: hyvä treeni parempi mieli niin ohjaajalle kuin koiralle.

Ulla


Ps. Pupsien paino on jo tuplaantunut 💓



Pps. Miksiköhän tämän tekstin fontti vaihtelee?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luoksetulo pillillä

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Se vinkuu!