Tiedätkö ihmistyypin, joka on itselleen kriittinen, pelkää tehdä virheitä, haluaa hyväksyntää ja vaikuttaa hieman pidättyväiseltä? Ovat yleensä nuoria (ehkä myös vanhempia) naisia, joilla on tarve hallita koko elämäänsä ja pärjätä hyvin esim. koulussa. Ja ovatkin hyviä. Kutsun heitä täyden kympin tytöiksi, koska tämä vaikuttaa olevan naisille tyypillistä.
 |
| Miina pentuna |
Tämä sama persoonallisuustyyppi on olemassa myös koirissa ja erityisesti nartuissa. Ne ovat koiria, jotka ovat herkkiä, haluavat tehdä oikein ja pahoittavat mielensä, jos eivät onnistu. Ne myös lannistuvat helposti. Minullakin on yksi sellainen: Miina.
 |
| Miina jahdissa |
Miina on aina ollut mielestäni hyvin helppo kouluttaa ja oppi nopeasti asiat, kunhan ne esitettiin sille hyvin positiivishenkisesti. Koska olen tällainen "cross over trainer" eli pikkuhiljaa siirtynyt klassisista menetelmistä positiiviseen vahvistamiseen, niin tämän koiran kohdalla oppini oli, että turha on koskea rankaisumielessä. Jokaisen koiran tehtävä on opettaa meitä ja saada meidät nöyriksi. Miinaa oli siis turha rankaista positiivisesti (eli lisäämällä rankaisu tilanteeseen). Saattoi treenit loppua kokonaan siihen. Saattoi olla nuorena tyttönä jopa niin, että en voinut treenata sen reipashenkistä isää ennen sitä, koska muuten olin kalibroitunut liian reipashenkiseksi itsekin. Kun opin käsittelemään sitä oikein, niin se kyllä osoittaa olevansa oikea rotunsa edustaja, joka on iloinen tehdessään töitä. Edelleen se on herkkä ohjaajan mielialalle, mutta sen kanssa voi ihan hyvin elää.
 |
| Miina ja isäntä |
Miinan tyyppisen koiran kohdalla on erityisen tärkeää, että se kokee mielihyvää koulutuksessa. Tärkeää se on toki kaikille koirille, mutta tämän tyyppiselle se on erityisesti. Koira haluaa tehdä ja haluaa tehdä oikein ja onnistua, mutta helposti tulee pahalle mielelle ihan siitä, että ei omasta mielestään osaa ja ymmärrä. Ohjaajan tulee olla rauhallinen ja hyvin kannustava. Tavoite on, että tämä kympin tyttö kokee onnistumisen riemua ja oppii pitämään työskentelystä. Näiden kanssa on helposti vaarana, että eivät opi pitämään tekemisestä, jos siihen liittyy pientäkin mielipahaa. Eli laitetaan ranskalaisilla viivoilla:
- mahdollisimman vähän rankaisuja ja jos on tarve, niin pelkkä palkkion poisto riittää
- ohjaajan oma mielentila on tärkeä: hyvä mieli ohjaajalla vaikuttaa koiraan positiivisesti
- kannustava ote kouluttamiseen
- maltillinen ja pehmeä kiittäminen riittää. Eivät välttämättä lainkaan pidä innokkaasta hihkumisesta
- paljon onnistumisia, joista tulee hyvä mieli
- kriteerin nostaminen ei saa tapahtua liian nopeasti
- palkitseminen on supertärkeää tällaisen koiran kanssa, koska mielihyvän kokeminen on erityisen tärkeää.
- jos esim. nouto ei toimi, niin sen voi jättää hautumaan ja palata uudelleen asiaan myöhemmin
- pakottamalla ei saa kovin kummallisia tuloksia
Minulle sopii ohjaajana sellainen reipashenkinen yksilö paremmin (ehkä uros jopa), mutta koska aina ei saa juuri sellaista koiraa, niin pitää opetella ottamaan paras irti siitä, mikä oma koira on. Jokainen koira on oppimiskokemus. Onko sinulla kokemusta tällaisesta koirasta? Miten meni?
 |
| Kympityttö on myös ykköstyttö |
Tässä tämän päivän epistola. Mukavaa viikonloppua!
Ulla
Minulla on juuri tuollainen koira, ja oli tosiaankin vuosien työ muuttaa omaa asennetta ja löytää sille toimivat menetelmät. Operanttiin maailmaan tutustuminen oli meidänkin pelastuksemme, ja oikeastaan nimenomaan sen myötä koko oma elämänkatsomus on kokenut aikamoisen myllerryksen :)
VastaaPoistaTätä jäin erityisesti miettimään: "Näiden kanssa on helposti vaarana, että eivät opi pitämään tekemisestä, jos siihen liittyy pientäkin mielipahaa." Mulla nyt on hyvin pieni otanta ja voihan se johtua ihan koirieni muistakin erilaisista ominaisuuksista, mutta allekirjoitan tämän täysin. Ehkä siinä on oikeasti totuuden siemen, että koska tekeminen on helposti vähän ahdistavaa ja jos koira ei ole ihan satavarma mitä siltä odotetaan, se väistää tilanteen tosi herkästi sellaiseen "emmä ehkä osaa niin parasta etten edes yritä niin en ainakaan mokaa" -passiivisuuteen. Jos jatkuvasti joutuu epäilemään itseään, tekeminen on suoriutumista ja se on epäilemättä raskasta. Mielenkiintoista mikä on pentuaikojen täysin sopimattoman koulutuksen tulosta ja miten paljon koiraan olisi voinut vaikuttaa, jos olisi alusta asti nähnyt paremmin itse.
Olet niin asian ytimessä. Tällaiset "cross over"-kouluttajat saavat tehdä ison työn, että itse pystyvät kouluttamaan koiraansa koiran mukaan, kun on ensin oppinut, etä koiran _on vaan tehtävä ja toteltava_. Se on sellainen oppimisprosessi, joka muuttaa koko maailman monta astetta iloisemmaksi.
Poista