Se vittuilee -vai vittuileeko?

Tänään kävin mielenkiintoisen keskustelun, josta syntyi seuraavat ajatustapahtuma:

Provosoiva otsikko, tiedän. Tämän lausahduksen olen kuullut lukemattomia kertoja ja sortunut siihen itsekin. Se näyttää keskisormea jne. Voiko älyllisesti korkeintaan 4-vuotiaan lapsen tasoilla oleva eläin ajatella ja toimia niin? Neljävuotiaan taso on vielä suurimmalle osalle koirista aivan liian korkea. Keskimäärin kaiketi koirat ovat lähinnä noin kolmivuotiaan tasoa. Etsin tietoa, että mikä voisi olla noin oikea vertailukelpoinen ikä, mutta artikkeleissa on kaikkea 2-4 vuoteen eli taaperoikään verrattavissa. Ehkä noin, kaukana kuitenkin täysi-ikäisen aikuisen ihmisen henkisistä kyvyistä. Me olemme samanlaisia, mutta niin erilaisia kuitenkin.

Koirat eivät ole tyhmiä, mutta ne ovat yksinkertaisia, eivätkä pysty monimutkaiseen ajatteluun. Alla on useamman lajin aivot. Kun vertaa koiran aivoja ihmiseen, niin koko ja poimuisuus on ihmisellä aivan eri luokkaa. Koirilla ei ole kovin ihmeellistä etuotsalohkoa  (orbifrontal cortex), joka vastaa ihmisellä mm. päätöksen teosta ja suunnitelmallisesta palkitsevasta tai rankaisevasta käytöksestä. Ne eivät pysty suunnitelmalliseen kostamiseen tai mielipahan tai -hyvän tuottamiseen: "Jos teen näin, niin tuolle tulee pahamieli tai se suuttuu." Tai "Kun teen näin, niin ihmiselle tulee hyvä mieli". Koirat eivät siis vittuile tai käyttäydy tahallaan huonosti. Sille on aina syy, niin kuin sillä kolmevuotiaalla lapsellakin.

Mitä koira tekee, jos se ei sitten vittuile tai näytä keskisormea? Se reagoi siihen, mitä siitä tuntuu kullakin hetkellä. 

• se ei ymmärrä
• sitä pelottaa
• kokee tilanteen liian painostavaksi
• se on epätietoinen
• se menee sijaistoiminnolle, koska ei tajua
• sillä ei ole motivaatiota tehtävään
• älä ota sitä henkilökohtaisesti

Usein treeneissä näkee, että koira jähmettyy tehtävän edetessä tai rupeaa tekemään jotain aivan muuta tai kenties häipyy kokonaan paikalta (Fight, Flight, Fooling Around, Faint or Freeze). Tällöin on syytä miettiä, miksi se tekee niin ja miten minä ohjaajana voin vaikuttaa siihen, että se onnistuu tehtävässä tai mitä minä teen, että se käyttäyy noin? Se kun selkeästi viestii, että tehtävä on sille hankala ja sille tulee paha mieli. Jos näitä käytöksiä (ns. vittuluja) lähtee rankaisun kautta korjaamaan, niin silloin rankaistaan hämmentynyttä ja haastavassa tilanteessa olevaa koiraa. Näin ollen koira ei opi kuin korkeintaan, että ihminen on arvaamaton ja siitä ei ole apua hankalissa tilanteissa. Motivaatio työskentelyyn ei kasva. Osa koirista kestää tämän ja ovat näin koulutettavissa, mutta osa ei lainkaan. Yhdellekään se ei ole oikeudenmukaista.

Tunnustan ihan kättelyssä, että olen itsekin ajatellut, että koirat nimenomaan näyttävä keskisormea. Vuosien varrella olen kuitenkin joutunut tämän nielemään ja nörtymään. Olen ollut todella epäreilu koirilleni. Anteeksi! En halua enää olla sellainen. 

Eräs asia, joka avasi silmäni, on omien lapsien saaminen. Sitä kautta ymmärsin, että millainen on pieni lapsi ja mitä sellaiselta voidaan vaatia. Samalla tajusin, että jos aikuinen koira on pienen lapsen tasolla, niin ei siltäkään voi kohtuuttomia vaatia ja olettaa.

Tärkeintä on ymmärtää omaa koiraansa ja nähdä inhimillistämisen läpi. Ne elävät hetkessä ja niitä on siinä hetkessä tuettava. Ne eivät suunnittele tulevaa, eivätkä muistele menneitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niillä ole muistia. Kyllä on, ne voivat muistaa vuosien takaa paikkoja ja tunnelmia ja kokemiaan asioita. Ne toimivat sen mukaan, mitä ovat oppineet ja mitä me olemme vahvistaneet. Meidän tehtävänä on olla fiksuja ja kääntää asiat yhteiseksi eduksi:

• Harjoiteltava enemmän
• Harjoiteltava oikeita asioita
• Harjoitukset on rakennettava niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua, mutta ne ovat kuitenkin riittävän haastavia
• Riittävästi toistoja
• Vahvistettava oikeaa toimintaa (vahvistetiheys ja ajoitus!)
• Yleistettävä mahdollisimman moneen paikkaan ja häiriöön
• Kriteeriä pitää nostaa riittävän hitaasti ja huomioida, että ympäristö voi vaikuttaa niin, että kriteeriä tulee väliaikaisesti laskettava.
• On opeteltava lukemaan sitä omaa koiraa
• Hankittava sellaisia harjoittelukavereita, jotka tukevat oikeaan suuntaan

Mikäli koiran ajattelumaailma kiehtoo, niin lämmin suosittelu tälle kirjalle:

Ulla

Ps. Tietääpä kaikki! Olen niin onneton lukemaan tieteellisiä tutkimuksia, joten haaveeksi jää muu kuin pintapuolinen ymmärrys.