Onneton noutaja?

-
Aina välillä tulee vastaan koiria, joilla ei ole mitään halua kantaa esineitä tai jopa selkeästi eivät pidä niistä. Tämä ei nyt lintukoirien kanssa ole mitenkään toivottavaa, mutta näin vain välillä on. Niitä ei saa innostumaan noutamisesta millään. On siis pelattava niillä pelikorteilla, jotka on jaettu.

Minulla on oma kohtaista kokemusta asiasta. Vuonna 2003 hankin näyttelylinjaisen cockerin suvusta, josta tiesin, että on riistaviettiä. Sitä olikin todella paljon. Se todellakin löysi riistaa ja ajoi sen ylös. Siitä ei ollut epäilystäkään. Mutta... homma loppui siihen. Sillä ei ollut mitään mielenkiintoa noutaa sitä. Se kävi osoittamassa kyllä, missä se oli, mutta itse sai sen aina hakea. Tämä noutamattomuus näkyi myös normielämässä ja harjoittelussa. Se ei vaan kantanut mitään, eikä ollut kiinnostunut. Joku voisi kysyä, että miksi vaivautua, mutta kun kerran oli sellainen koira, niin se oli. Piti saada siitä metsästyskoira.





Päätin, että nyt alkaa Susun noutokoulu. Pyhitin yhden kesän sille. Istuin Susun kanssa takapihan terassilla ja naksuttelin. Tosin naksaus oli korvattu sanalla hyvä. Homma eteni seuraavasti kriteeriä pikkuhiljaa nostaen:

  • koira katsoi tennispalloa > hyvä > namipalkka
  • koira kosketti kuonolla palloa > hyvä > palkka
  • koira hapuili palloa suuhun > hyvä > palkka
  • koira nosti palloa > hyvä > palkka
  • koira toi pallon > hyvä > palkka
  • > matkaa pidennettiin pikkuhiljaa, kunnes alkoi tulla pidemmältäkin

Siinä meni se kesä kerran päivässä harjoitellen. Toistoja taisi tulla parikymmentä per kerta. Alkusyksystä alkoi noutohomma olla paketissa. Riistan kanssa tuli hiukan takapakkia, mutta lopulta sekin alkoi tulla. Nouto-ote ei ollut riistan kanssa kummoinen, mutta hyväksyin sen. Olisi voinut puuttua siihenkin, mutta koira muutti muista syistä viisivuotiaana toiseen kotiin.

Mikä tässä on tärkeää?
  • ei ota asiaa henkilökohtaisesti, koira nyt vaan on sellainen
  • ei missään nimessä pidä hermostua
  • ei pakkonoutoa koiralle, joka ei pidä noutamisesta. Ei se sillä opi siitä pitämään.
  • pitää ehdottomasti olla koiralle mukavaa ja vapaaehtoista
  • kriteeriä pitää nostaa vähitellen, jotta suunta on ylöspäin
  • muista yleistää muuallekin kuin omalle takapihalle
  • muista palkkionlaatu, jos on vastenmielistä, niin palkan pitää olla huippu
Sen, minkä tähän Susun 12 vuotta vanhaan noutokouluun lisäisin on käsikosketus. Ideana on se, että koira oppisi kämmenen ojennuksen vihjeeksi tulla luokse painaa kuono siihen oli suussa jotain tai ei. Sen opettaisin ensin erikseen.


Itseäni hermostutti koko homma ihan älyttömästi ja murskasin itseluottamukseni Susun kanssa sählätessäni pitkäksi aikaa. Siksi asian kunnollinen prosessointi on hyväksi ja mielikuvaharjoittelu on suotavaa. Toki se oli opettavainen kokemus, mutta en halua sitä uudelleen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

-
Kuva
Liikunta on hyväksi pennun fyysiselle ja psyykkiselle kehitykselle. Koirat on luotu liikkumaan ja ne saavat suurta nautintoa juoksemisesta ja fyysisistä haasteista. Pienen pennun omistajalle voi olla haasteellista se, että kuinka paljon sille "taapreolle" annetaan liikuntaa ja kuinka. Liikunta ei olle hyväksi vain pennun fysiikalle, vaan myös sen mielelle. Se tarvitsee uusia kokemuksia ja sopivia haasteita kasvaakseen toimintakykyiseksi aikuiseksi. Liikunta ja uudet kokemukset ovat tärkeitä pennun aivojen kehitykselle, edesauttaa oppimiskykyä, muistia ja jopa tunteiden hallintaa. Ulkona liikkuminen on koiralle lajinomaista toimintaa ja siis erittäin tärkeää juuri pienelle pennulle sen ollessa sosiaalistumiskaudellaan. Älä unohda tätä ja älä suotta pelkää viedä rokottamatonta pentua ulos. Varovaisuus toki on aina paikallaan, mutta maalaisjärki on tässäkin asiassa oivallinen. On kuitenkin syytä huomioida pennun ikä ja fyysinen kehitysvaihe, sillä liiallisella liikunalla voi o...
Lue lisää

Luoksetulo pillillä

-
Kuva
Luoksetulo pillillä Pilli on jokaisen koiran omistajan perusvaruste, joka olisi syytä hankkia. Miksi? Sillä on helppo hallita koiraa. Kunnolla pilliin ehdollistettu luoksetulo takaa hyvän luoksetulon tilanteessa kuin tilanteessa. Ja toimiva luoksetulo on melkein elinehto koiran kanssa. (Koiran voi myös opettaa pysähtymään vihellyksestä). Luoksetulo pillillä voi olla vaikka kaksi lyhyttä tai lyhyiden vihellysten sarja. Sen tulee olla aina sama. Harjoittelu aloitetaan välittömästi, kun pentu tulee taloon. Ruoka-aikojen yhteydessä koira kutsutaan syömään pillillä. Tarkoitus on, että luoksetulo liitetään johokin miellyttävään. Tällöin halu tulla luokse kasvaa. Kun pentu kasvaa, niin harjoitukset siirtyvät ulos ja vaativuus kasvaa vähitellen. Ja ei kutsuta pentua luokse, jos sillä on mielenkiintoista tekemistä. Silloin mennään hakemaan pentua. Palkan tulee olla jotain sellaista, mitä koira arvostaa: kehuja silityksiä ja rapsutuksia leikkiä vapaana juoksemista noutoj...
Lue lisää

Positiivinen rankaisu ja negatiivinen vahvistaminen, siis what?

-
Kuva
Edellisessä postauksessa käsittelin parin positiivinen vahvistaminen ja negatiivinen rankaisu. Tässä siis on siis jäljellä se vähemmän kivampi pari eli positiivien rankaisu (positive punishment) ja negatiivinen vahvistaminen (negative reinforcement). Eli P+ ja R-. Positiivinen rankaisu tarkoittaa sitä, että tilanteeseen lisätään jotain epämiellyttävää. Klassinen esimerkki on, että meistä jokainen oppii kerrasta, että kättä ei voi laittaa kuumalle levylle tai kieltä pakkasella metalliin. Se on positiivinen rankaisu (P+), teosta seuraa jotain ikävää ihmisen kannalta. Tätä voidaan käyttää niin ihmisten kuin eläinten kouluttamisessa. Virheestä seuraa rankaisu, joka on ikävä ja näin ollen vähentää käytöksen todennäköisyyttä. Se voi olla tehokas tapa opettaa asioita, mutta miten on eettisyyden laita? Siinäkin on aste-eroja. Mikä voi olla positiivinen rankaisu eläimelle? Se on jotain eläimestä epämiellyttävää. se voi olla ihan mikä vaan ikävä asia lievästä epämiellyttävyyd...
Lue lisää