Ajoitus! Kääk!
Kun istun tässä odottelemassa, että lapsi nukahtaa, niin samalla on aikaa kirjoitella blogia. Kännykällä tämä on kyllä melkoisen haastavaa. Virheitä tulee jatkuvasti!
Katsekontakti on yksi vahvistettava asia, jossa ajoitus on tärkeä.
Siis osa 3. asioista, jotka tulee tarkastaa, jos koulutus ei etene kunnolla. Ajoitus! Tämä on kyllä itselläkin usein ihan pielessä. Varsinkin silloin, kun en oikein ole keskittynyt siihen, mitä teen. Fokus pitää pysyä!
Erityisen tärkeää ajoitus on, kun käytetään ehdollista vahvistetta. Tämä tarkoittaa siis esimerkiksi naksutinta tai suunaksua tai jotain sanaa, joka kertoo, että palkkio on tulossa! Jos naksauttelee ihan miten sattuu, niin koira ei opi mitään. Sen motivaatio laskee ja koulutuksesta tulee pikemminkin vain ruokailuhetki. Ajoitus on kriittinen onnistumisen kannalta. Naksauksen tulee tulla oikeassa kohdassa. Mikä se kohta (kriteeri) on, pitää aina erikseen päättää.
Aijoituksesta tulee mieleen myös noudon luovutukset. Jos haluaa palkata luovutuksesta namilla, on kriittisen tärkeää, että se nami kaivetaan esiin sitten vasta, kun noudettava on kädessä. Jos koira houkutellaan namilla, niin se oppii vaan tiputtamaan damin tai mikä ikinä nyt onkaan.
Namilla palkitut koirat palkkaantuvat (tai kokevat sen ehdollisen vahvisteena) myös käden taskuun viemisestä. Kannattaa olla tarkkana siinä asiassa.
Kehut voivat myös haitata tai edistää koiran koulutusta. Niiden ajoituksessa pitää myös olla tarkkana. Joko ne ovat häiriöksi tai vahvistavat käytöstä. Tarkkaile, missä kohtaa avaat suusi. Voi nimittäin olla, että hyvää tarkoittava kehu vaikeuttaa tilannetta. Nouto on muuten yksi niistä asioista, joissa olen huomannut näin käyvän.
Aika monessa tilanteessa voi olla hyötyä, että koiralle on opetettu ehdollinen vahviste vaikka sanana. Sillä on helppo merkata oikea asia ja sitten voi keskittyä varsinaiseen palkkaan (vaikkapa lentävään palloon.)
Myös rankaistessa ajoitus on kriittinen.
En suosittele kenellekään käyttämään positiivista rankaisua. Jos rankaista haluaa, niin negatiivinen rankaisu ei aiheuta koiralle muuta ikävää kuin, että se menet mahdollisuuden johonkin mukavaan. Olen nähnyt melko ikäviä lopputulemia, kun positiivista rankaisua on käytetty koiralle. Pahimmillaan ihminen tulee purruksi ja koira menettää luottamuksensa ohjaajaan. Tällainen koira ei myöskään oli luotettava työskentelykaveri. Miksi olisi, kun ei ihminenkään ole? Ja jotkut koirat ovat todella herkkiä myös suullisiin rankaisuihin, joten niiden käyttöön tulee jokaisen kiinnittää huomiota. Myös silloin kun sadattelee omaa typeryyttään. Mistä se koira tietää, ketä (itseään) se ohjaaja siinä rankaisee?
Ulla
Kommentit
Lähetä kommentti