www.koiraharrastaja.fi

Olin viikonloppuna Tommy Wirenin luennolla, jossa käsiteltiin aggressioita ja pelkoja. Siellä puhuttiin siitä, että mitkä olisivat ne kaksi käytöstä, jotka koiralle voisi opettaa pomminvarmaksi, jotta tilanteen kuin tilanteen voi katkaista ja koiran ottaa haltuun. Toinen oli istuminen ja toista en muista siksi, että rupesin miettimään seuraavaa: Mitkä olisivat ne kaksi käytöstä, jotka opettaisin lintukoiralle supervahvaksi? Koska tämä genre on minun sydäntäni lähellä, niin pohdin asiaa sen kautta. Kysyin myös asiakkailtani, että mitkä heistä ovat tärkeimmät. Listassa olivat ainakin nämä luoksetulo pysähtyminen  luopuminen haku Minä tekisin pysähtymisen ja luovutuksen. Miksi? No ne eivät kuulu metsästyskäytösketjuun ja niissä on ihmisillä, myös minulla, ollut eniten ongelmia. Ei sillä, että luopuminen ja luoksetulo olisi tärkeitä. Ne ovat! Pysähtyminen siksi, että se on yksittäisistä lintukoiran käytöksistä kaikista haastavin tehdä. Sille pitää saada tuhansia...

Meillä on neljä omaa koiraa. Tunnustan, että siinä on yksi liikaa minun jaksamiseen nähden. Tästä syystä meillä ei myöskään ole kuin yhtä rotua. En pysty kykenemään enempään, vaikka salaisissa päiväunissani tilailen itselle metsästyslinjaista clumberinspanielielia hyvin säännöllisin väliajoin. (Kyllä clumpeista on työlinjainen versio, joita olen tavannut UK:ssa: kurkkaa vaikka tästä ). En myöskään ehdi harrastaa kuin yhtä lajia niiden kanssa. Minä en ole mikään monitoimiharrastaja. Tämä saattaa toki johtua myös ruuhkavuosista, jotka tuntuvat täyttävän kaiken ajan pienellä sinne tänne touhuamisella. Esim. rotujärjestötyö on jäänyt kokonaisuudessaan. Mitä hyvä koiran pitäminen on? Tätä mielestäni jokaisen pitää miettiä kohdallaan. Onko minulla aikaa kaikille koirilleni? Resurssit ovat jokaisella erilaiset, eikä omaa tilannetta voi verrata yksi yhteen toisten kanssa. Kuuluuko hyvään koiran pitämiseen esim. vaikkapa one-on-one aika jokaisen koiran kanssa? Pitääkö jokaisen kanssa harrasta...

Käyttäymisen ytimessä ovat käytösketjut. Ylösajavan ja seisovan koiran metsästyskäyttäyminen on ketju. Jos jätetään nouto nyt tämän ulkopuolelle (vaikka sekin on kyllä käytösketju ja liittyy olennaisena osana näiden rotujen metsästyskäyttäytymiseen). Alla oleva kaavio on ylösajavalle koiralle, mutta seisojan omistajat voivat mielessään miettiä tuohon haun ja ylösajon väliin seisonnan ja avanssin. Kaikkia tämän ketjun osia voi ja pitääkin harjoitella erikseen, jotta niille saadaan riittävä koulutusmassa (eli riittävästi toistoja). Toisaalta tässä on käyttäymisiä, jotka on koodattu koiran geneettiseen muistiin eli riistan etsiminen, vaaniminen ja karkoittaminen. Se mitä ei ole metsästyskäyttäymisessä on tuo kohdassa X tapahtuva ylösajoon pysyähtyminen. Nuori koira voi silkkaa kokemattomuuttaan pysähtyä ylösajoon, mutta mikäli sitä pysähtymistä ei vahvisteta, niin se lakkaa olemasta. Peräänmeno vahvistuu kuin itsestään, koska se kuuluu niihin peruskäytöksiin, jotka ovat lajimuisti...

Jokaisella tulisi olla valmentaja, mentori, personal trainer tai miksi ikinä sellaista kutsutaankaan. Joku joka valvoo, kommentoi, kannustaa ja kehuu. Itse ainakin tarvitsen säännöllistä valvontaa sen suhteen, mitä touhuan koirani kanssa. Taannoin erään treenisession aikana, minulta kysyttiin, että mites se Ninnin seuraaminen? Mikä seuraaminen? What? No enhän minä ollut sitä tehnyt... heräsin siinä kohtaa, että pahus olen unohtanut koko homman. Yksin kun tusaa, niin tulee tehtyä ja oltua tekemättä kaikenlaista. Tämä ei suinkaan ole ainoa kerta, kun palaute on osunut oikeaan. Minä ja Anni (Whaupley Anniken) vuosien 13 vuoden takaa Tuomo Kotasaaren opissa Kiimingissä. Mihin nämä vuodet valuvat? Kuva: Tiina Karlström Hyvä valmentaja Kehittää itseään jatkuvasti On kiinnostunut ihmisistä Kykenee rakentamaan hyvän ilmapiirin Pystyy antamaan kritiikin rakentavasti Suhtautuu valmennettaviin yksilöllisesti ja rakentaa valmennusohjelmat juuri heille Omaa henkilökohtaista kokemusta...

Kuinka monta kertaa sitä onkaan ärsyyntynyt, kun koira ei kerrasta tai parista osaa asiaa. Tai ei etene juuri sillä nopeudella, mitä minä ihmisenä olen vaatimukseksi asettanut. Miten sitä aina ärsyyntyy, kun koira ei tee, koska sen "pitäisi osata"? Minä sorrun siihen jatkuvasti, vaikka tässä vaiheessa pitäisi jo tietää paremmin. Keskeneräisyyden sietäminen tuntuu olevan ihmiselle vaikeata. Kaikki oppiminen vaatii aikansa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka lukeminen. Jokainen lapsi on erilainen, ja oppii omassa aikataulussaan. Hyvin harva ei opi koskaan. Hoputtaminen ei auta ollenkaan, vaikeuttaa vaan prosessia. Sama koskee koiraa. Joten tilaa ja aikaa oppimiselle ja ymmärtämiselle tulee antaa. Tärkeää on ymmärtää, että koira osaa kulloisenkin tehtävän vasta, kun Vihje saa aikaan välittömän oikean reaktion (latenssi on nolla) Suoritus tapahtuu aina samalla tavalla Se on sujuvaa joka paikassa Kestää häiriötä Koiran vire pysyy hyvänä Jos nämä eivät toteudu, niin ko...

Pennuilla on n. 3 viikkoa vanhasta 12-16 viikkoa vanhaksi nk. nopeanoppimisenvaihe. Tämä tarkoittaa sitä, että pennut ovat erityisen alttiita kokemuksille niin hyville kuin huonoille. Tämä ei tarkoita sitä, että pentujen kyky oppia vähenisi tämän jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä kaudella opitusta tavoista ja kokemuksista tulee erittäin pysyviä ja ne saattavat kerrasta oppia, mikäli kokemus on riittävän vahva. Siispä: Suojele pentuasi ikäviltä kokemuksilta Sosiaalista se huolellisesti mahdollisimman moneen asiaan, ihmiseen, eläimeen ja paikkaan kuin mahdollista.  Opeta sille tärkeitä peruskäytöksiä ja vahvista niitä. Mitä haluat vahvistaa? Valitse ihan muutama käytös. Rodunomaisten harrrastusten käytöksiä voi vahvistaa usein myöhemmikin, koska ne usein ovat jo koodattuja koiran "selkärankaan". Vahvista oikeata mielentilaa Älä ota kuitenkaan stressiä asiasta . Siitä ei ole mitään hyötyä. Tämän kaiken voi tehdä arjen mukana, kun tekee suunnitelmallisesti as...

Edellisestä blogikirjoituksesta on jo kuukausi! Tässä välissä olemme muuttaneet (maalta taajaman kupeeseen) ja nyt alkaa muuttoprosessissa olla vihdoin jotain järkeä. Aikaa ovat vieneet myös toinen työ ja koulu ja luonnollisesti omat koirat ja perhe. Nyt kuitenkin pyrin normaaliin päivitystahtiin, joka on noin kerran viikossa. Otsikossa on päivän aihe. Olin muutama vuosi sitten Tuire Kaimion luennolla, jossa hän puhui mm. koirien käyttäytymistarpeista. Sieltä jäi mieleen soimaan seuraava lause: "Koirilla on tarve tehdä töitä ruokansa eteen." Minulla ja niin varmasti monella muullakin on ollut tapana pari kertaa päivässä lyödä kuppi koiran naaman eteen ja "ole hyvä". Ehkä kenties koira on joutunut odottamaan lupaa syödä tai sitten ei. Meillä lupaa on odotettu. Tuleeko tässä tarve tyydytettyä? Sehän lankeaa kuin  sille entiselle Maunulle illallinen. Nyt on elämä on niin kiireistä ja koirien osalta usein hyvinkin rajoitettua, niin voisi hyvinkin pysähtyä m...