Metsästyskoiranalku

Ihanaa! Juusto eli nykyiseltä nimeltään Mars sai ihanan kodin lähipiiristä. Mars muutti Zeuksen kaveriksi siskolleni. Se tekee Zeukselle hyvää, koska Nikkin kuoltua (Nikkikin oli kasvattini), se on hiukan erakoitunut.

Mars veneessä

Asiasta kukkaruukkuun tai ainakin otsikon mukaiseen aiheeseen. Nämä pennut ovat siis tarkoitettu metsästyskäyttöön. Miten käyttää hyväkseen tämä nopeanoppimisenvaihe pennun kanssa? Tietysti metsästyskoirarotuja on niin monenlaisia, joten kuinka sitten toimia oikein minkäkin kanssa.

• Tutustuta pentu jo heti alun alkaen niihin maastoihin, jossa se aikuisena kulkee. Tässäkin voi miettiä alustoja=maastot (mutkat suoriksi). Mitä useammanlaisiin maastoihin pentu oppii nopean oppimisen vaiheessa, sitä helpompaa on viedä sitä eteenpäin isompana pentuna. Kaikille niille kuitenkin iskee joku mörkö- tai tai teiniangstivaihe. Otettaan nyt esimerkiksi nämä omat pennut. Ne ovat tutustuneet:
• suopohjaan
• kallioon
• metsäpohjaan
• pellonvierustapuskiin (esim. vatukot)
• rannat ja niiden kasvustot
• ojat
• kivikot
• heinäpellot
• kunhan puinnit on saatu tehtyä, niin saavat tutustua sänkeen

• 

  Julius pellolla

  
  

  

  Mitä jännää ääntä täällä metsässä kuuluukaan?
  
  

• Mikä on mahdollinen kulkuväline maastossa? Jos koiraa kuljetetaan jollain välineellä maastossa, niin tässä vaiheessa voi jo harjoitella sen kyydissä istumista. Me esimerkiksi olemme käyneet pentujen kanssa veneessä totuttelemassa, niin ei tule koiralle yllätyksenä. esim.
• vene
• mönkkäri
• moottorikelkka
• Noutoesineet: Metsästystilanteessa noudettava on aina riistaa, mutta ei haittaa lainkaan, jos tässä pentuvaiheessa pentu tottuu kantamaan eri materiaalia olevia, eri painoisia ja mallisia esineitä. Mitä enemmän pennulla on kokemusta, sitä luontevammin se noutaa myöhemmin. Jos riistaa haluaa pennulla kokeilla, niin tilanteen tulee olla täysin rauhallinen ja pennulle ei saa asettaa mitään vaatimuksia. Ne oppivat kaiken nopeasti tässä vaiheessa ja jos ohjaaja on kiihtynyt, niin nekin oppivat kiihtymään tai oppivat välttelemään asiaa, jos pelästyvät ihmisen reaktiota. Pennun annetaan rauhassa tutustua ja valita itse ottaako sen kantoon vai ei. Ne eivät osaa tässä vaiheessa kuitenkaan luovuttaa, niin luovutusta ei tule vaatia.
• Jäljet: pikkupennuille voidaan vetää jälkiä, jos katsotaan, että jäjestäminen on hyvä ja tarpeellinen taito. Jäljen tulee olla riittävän lyhyt, että pentu jaksaa sen tehdä. Muutama metri on aivan riittävä. Jäljen voi vetää damilla, siivellä, jäniksenkäpälällä, verellä jne. riippuen, mitä haluaa koiralle vahvistaa ja vähän rodustakin riippuen. Jäljestää voi myös nameilla. Se on hyvää aivojumppaa pennulle.
• Riista: rodusta riippuen riistaa voi esitellä jo melko pienelle pennulle. Spanielit, noutajat ja seisojat voisivat hyötyä siitä, että niiden kanssa tehdään rauhoittumis- ja kontaktiharjoituksia riistan läsnäollessa. Jos niiden kanssa on harjoiteltu kotona ko. harjoituksia, niin se on helppoa. toteuttaa niitä myös vaikkapa sorsien läsnä ollessa. Ne eivät nimittäin tässä vaiheessa ole niin kiinnostuneita ympäristöstä kuin myöhemmin. Tällä varmistetaan, että myöhemmin eivät kiihdy liikaa riistan läsnäolosta. Tilanteen tulee olla rauhallinen. Jos ajatellaan vaikkapa ajokoiria, niin varhaisesta riistalle syttymisestä ei ole lainkaan haittaa. Niinpä maastossa kulkeminen ja jälkien etsiminen vain vahvistaa pennun tulevaa käyttöä. Jos sieltä löytyy niin 👍.
• Tässä vaiheessa on todella hyvä aloittaa istumisen, paikaanolon ja luoksetulon perusteiden harjoittelu.
• Noudon harjoittelu tapahtuu leikin varjolla.
• Kaiken pitää olla pennulle ja sinulle hauskaa. Pahaa mieltä ei saa syntyä kummallekaan. Siitä seuraa vain negatiivisia assosiaatioita ja myöhempiä ongelmia.
• Kuljeta pentua mukanasi ja "pondaa" sen kanssa. Tule sen elämän keskipisteeksi ja saavuta sen luottamus tässä vaiheessa. Se kantaa myöhemmin!
• Ajattele ja suunnittele, mitä teet. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
• Kysy apua, jos sitä tarvitset!

Yllä olevalla videolla yksi pennuista tekee kontaktaktiharjoitusta paikallisen pullasorsalammen rannalla. Tämä pentu on opetttu naksulle. Käytän yleensä suunaksua (naksautan kielellä) ehdollisena vahvisteena, kun pentu tekee oikein. Ehdollinen vahviste kertoo pennulle, että palkkio on tulossa. Pidän tätä oikein hyvänä harjoituksena. Kontaktiharjoitukset eri häiriöissä jo tässä vaiheessa saa koirastasi hyvin häiriönkestävän. Toki niiden harjoitusten tulee olla hyvin suunniteltuja ja onnistuneita. Häiriöiden tulee olla riittävän vähäisiä. (Lapset eivät enää ole kovinkaan isoksi häiriöksi näille pennuille, ovat jo niin otttuneita heihin.😊)

Ulla

Ps. Julius odottelee vielä omaa kotiaan. Se on reipas ja kontaktinhaluinen pikkuvesseli.