Teimme metsästysretken Ilomantsiin yhdessä mieheni kanssa. Otimme mukaan perheen aktiiviset metsästyskoirat eli Eddien ja Miinan. Mukana oli myös pikkuväki (umppalumpat, kuten niitä kutsutaan), joita emme halunneet jättää toisten vaivoiksi. Toisaalta matka antoi mahdollisuuden tarjota niille taas uusia kokemuksia ja oppia matkustamaan. Niille kun varmasti on luvassa vielä paljon automatkoja ympäri Suomen.
 |
| Julius (on edelleen ilman omaa kotia) |
 |
| Ninni |
Ostin alkukesästä meille luvat metsähallituksen maille Ilomantsiin. Tämä siksi, että tiesin entuudestaan, että siellä on perinteisesti ollut lintuja. Toinen syy on se, että emme halunneet lähteä ajamaan Lappiin asti, kun täältä kuitenkin on niin ärsyttävän pitkä matka sinne. Kokonaisen päivän saa varata matkaan kumpaankin suuntaan, jos meinaa sinne lähteä.
Valinta osoittautui ihan hyväksi. Matka sujui joutuisasti (n. 500 km), vaikka melko lentävä lähtö tuli. Isäntä saapui New Yorkista samana aamuna ja sitten kamat kasaan ja reissuun. Saavuimme majapaikkaan Ruhkarantaan juuri ennen respan kiinni menoa klo 22. Mökki oli meidän käyttöön erinomainen: yksinkertainen (sisustus 70-luvulta) yhden huoneen ja keittokomeron möksä, jossa oli sauna. Oli mahtavaa päästä saunaan, kun oli hikisenä vetänyt maastossa monta tuntia.
 |
| Ruhkarannan maisemaa |
Maastoihin menoa pitää aina suunnitella. Varsinkin mikäli paikka ei ole ennestään tuttu. Vinkkaan teille hyvä sovelluksen:
Karttaselain Erittäin hyvä sovellus maastokartoille. Toimii myös off-line -tilassa. Mainostamisesta en saa kuin hyvää mieltä. On isännän entisen työkaverin tekele.
 |
| Karttaselain Syväjärvi |
En ole aikoihin nähnyt niin paljon metsäskanalintuja, mitä näin tällä reissulla. Osan näin tosin autonikkunasta, mutta yhtä kaikki nähty. Yhtään emme saaneet reppuun asti, sillä ampumahollille tulleet linnut lähtivät sellaisista paikoista, joissa niitä ei pystynyt ampumaan. Tilanteita kuitenkin oli ihan kiitettävästi. Niin se kuitenkin on, että metsään mennään pyytämään ei ottamaan. Paras tilanne oli aivan metsäautotien vieressä, mutta lintu jäi elämään. Tieltä niitä ei saa ampua.
Riista on oikeastaan bonusta tässä harrastuksessa. Parasta on luonnossa kulkeminen ja koirien kulun seuraaminen. Onnellinen reissu noin kaiken kaikkiaan. On hauska seurata Eddietä ja Miinaa. Kuinka erilaisia ne ovat kulkiessaan ja miten ne ovatkaan valinneet itselleen ihmisen, jonka kanssa kuljetaan. Teimme parihakua niiden kanssa ja kyllä vaan ne tietävät, missä niiden oma ihminen kulkee. On myös mahtavaa nähdä, kuinka haku muuttuu maaston ja hajujen mukaan.
 |
| Iskä huomaa mut! |
 |
| Tauon paikka |
Jos maastossa kulkeminen on paikon haastavaa ihmiselle, niin se on sitä myös koiralle. Olen ottanut tavaksi antaa koirille palautusmakkaraa pitkien lenkkien jälkeen. Olen kokenut se helpommaksi kuin nesteeseen sekoitettavat jauheet. Makkara on Meatloven Power Ankka, jossa on tärkeät elektrolyytit ja aminohapot kohdallaan. Se sisältää ankkaa ja ankan sisäelimiä, maltodekstriiniä ja magnesiumia. Ja mikä parasta: koirat tykkäävät kovasti. Voit lukea lisää vaikkapa kuvan linkistä.
Koska tykkään seurata ja tilastoida, niin minulla on uusi Polarin aktiivisuusmittari. Tässä on dataa yhdestä lenkistä. Mielestäni ihan supermielenkiintoista tutkia tällaisia juttuja. Vielä kun saan koiriinkin tämmösen, niin johan olisi:
syksyistä viikkoa teille!
Ulla😊
Kommentit
Lähetä kommentti