Pikkumusta vol. 2

Julkaistu Cockerspanielissa n. 3/17 (Järjestyksessä toinen Pikkumusta-sarja)
Pikkumusta vol. 2
Edellisestä Pikkumustasta ja sen seikkailuista onkin kulunut runsaasti aikaa. On uuden Pikkumustan aika. Se on edellisen tyttärentytär. Se on musta tietenkin niin, kuin isoisänsäkin on. Tällä kertaa Pikkumusta on oma kasvatti omasta linjasta. Sen emännän suunnitelmiin kuuluu luonnollisesti se, että siitä tulee metsästyskoira, kuten sen sukulaiset ovat olleet. Lisäksi emännällä on kunnianhimoisia suunnitelmia, mutta niistä enemmän myöhemmin
Pikkumusta syntyi neljän veljen sisareksi. Oikeastaan sillä olisi ollut vielä yksi sisko ja yksi veli, mutta ne syntyivät kuolleina.  Synnytys sujui muuten hyvin, mutta toinen kuollut pentu aiheutti melkein synnytyksen pysähtymisen. Synnytys saatiin kuitenkin uudelleen käyntiin, kun emäntä kävi reippaalla lenkillä emon kanssa. Pennut olivat oikein hyvän kokoisia ja heti valmiita imemään. Emo osoittautui omistautuneeksi äidiksi.


Pikaisen neuvottelun jälkeen emäntä sai luvan pitää yhden pennun pentueesta ja oli mielissään, sillä perheen nuorin koira on jo 6-vuotias. Pennut kasvoivat kovasti ja pentulaatikossa oli hiljaista. Se on hyvä merkki!
Emäntä on kovin innostunut amerikkalaisesta Puppy Culturesta, jossa pentujen kanssa tehdään paljon erilaisia tehtäviä. Näiden tarkoituksena on varmistaa, että pennut saavat mahdollisimman hyvän alun elämälleen. Niinpä pentujen ollessa 3 vrk vanhoja aloitettiin Bio Sensor-ohjelma, jossa pentua käsitellään tietyllä tavalla kerran vuorokaudessa aina 16 vrk:n ikäiseksi. Tämä kehittää pennun aivoja ja lisää yhteyksiä eri synapsien välillä. Mitä enemmän yhteyksiä on, sitä sopeutuvaisempi koira on. Ohjelmassa on erilaisia sensorisia kokemuksia eli kutitusta varpaiden välistä, kääntämistä pää ylöspäin, pää alaspäin ja selälleen sekä pennun asettamista kylmän pyyhkeen päälle. Lisää aiheesta voi lukea osoitteesta: http://breedingbetterdogs.com/article/early-neurological-stimulation


Pennut kasvoivat hyvin ja alkoivat liikkumaan. Lapset hoitivat pentuja innokkaasti. Kun ensimmäinen pentu tuli pentulaatikon aidan yli, oli aika muuttaa pennut isompaan aitaukseen muiden koirien huoneeseen. Pentuaitaukseen laitetiin erilaisista materiaaleista olevia alustoja ja tyynyjä ja pari tasapainotyynyä, jotta pennut saisivat erilaisia kokemuksia siellä möyriessään.
Vieroittaminen aloitettiin kolmen viikon iässä ensin lämpimällä vuohenmaidolla, joka maistui hyvälle. Sitten maitoon lisättiin jauhelihaa. Osa ruuasta annettiin kädestä ja osa kiposta. Tämä siksi, että, kun pentu tottuu syömään ihmisen kädestä, niin ihminen tuskin myöhemminkään muuttuu ruokailutilanteessa pelottavaksi. Toinen syy on se, että pennuille alettiin heti, kun ruoka alkoi suuressa määrin kiinnostamaan, opettaa naksun avulla istumalla pyytämistä ”mandingia”. Eli tarkoituksena siinä on opettaa pennuille huomion pyytämistä istuen. Tällä voidaan ehkäistä tulevaisuudessa hyppimistä ja saadaan käytöstavoiltaan korrekti pentu. Lisäksi tästä tulee pennuille hyvin nopeasti tapa, joka auttaa myöhemmin istumis-, paikallaan olo-, pysähtymis- ja luovutusharjoituksissa. On muuten melkoisen söpöä, kun viisi pentua istuu edessä ja killittää silmiin.

Pennuille pyrittiin tarjomaan erilaisia kokemuksia joka päivä: uusia esineitä, alustoja, ääniä, ihmisiä, paikkoja, materiaaleja. Pennuilla ei ole pelkokäyttäymistä ennen viiden viikon ikää. Itseasiassa niillä on ennen luovutusikää kaksi vaihetta, jossa niiden pelkokäyttäyminen käynnistyy: 5 viikkoa vanhana ja 8 viikkoa vanhana. Näin ollen Pikkumustalle veljineen esiteltiin kaikenlaisia jänniä juttuja juuri sosiaalistumisvaiheen alkupaikkeilla eli 3-4 viikkoa vanhoina. Oli pojan liikkuvia ja vilkkuvia robotteja, putoavia kirjoja jne. Tässä vaiheessa niiden palautumiskykyä on hyvä harjoittaa. Niillä on hätkähtämisreaktio, joka ei vielä ole pelkoa. Kun sitä stimuloidaan sopivasti, niin pentujen palautumiskyky paranee huomattavasti. Huom! Pennuille ei saa aiheuttaa vaaraa!
Pennut lähtivät neljän viikon ikäisinä mökille viikoksi, sillä emännällä oli tiedossa mökin maalaustalkoot. Se oli ensimmäinen automatka pennuille. Se meni hienosti. Mökillä pennut olivat mahdollisimman paljon ulkona eli aina sään salliessa. Niillä oli oma aitaus pihalla. Mökillä pennut tapasivat myös ensimmäisen vieraan koiran, joka kyllä vältteli pentuja sen minkä kerkesi. Pennut saivat myös ensimmäisen kokemuksen rantavedestä. Se oli jännää!

Kun pennut olivat kuusi viikkoa vanhoja, järjesti emäntä pennuille ”pentubileet” eli kutsui koiria harrastavia ystäviä kylään touhuamaan pentujen kanssa. Tarkoituksena oli tarjota pennuille mahdollisuutta tehdä harjoituksia vieraiden ihmisten kanssa. Rasteina oli tasapainolauta, pieni silta, putki ja trimmauspöytä. Kaikilla oli hauskaa ja pennut olivat mielissään. Tämän kaiken ideana on pentujen sosiaalistaminen.

Pikkuhiljaa alkoi pennuista erottumaan luonteenpiirteitä, ja Pikkumusta olikin pentueen vilkkain ja välillä suorastaan riiviö! Emäntä harjoitteli jokaisen pennun kanssa joka päivä jotain. Näin pennut tulivat tuttuakin tutummiksi ja niiden käytöksestä muodostui hyvä kuva. Pennut pentutestattiin 7 viikon iässä ja hyvin pennut vastasivat sitä, mitä emäntä oli ajatellut. Tosin Pikkumustan kohdalla tuli yllätys: se ei suostunutkaan leikkimään tämän vieraan sedän kanssa. Leikkimistä pitää siis vahvistaa ja mieluummin vielä miesten kanssa leikkimistä.
Eläinlääkärin tarkastuksessa on kaikki meni hienosti. Pennut eivät juurikaan edes huomanneet siruttamista ja olivat reippaita ja rohkeita. Tähän varmasti auttoi se, että pentujen kanssa oltiin harjoiteltu pöydällä oloa ja hampaiden ja korvien tarkistamista.
Pennut alkoivat olla valmiita lähtemään koteihinsa. Pentujen emo lähti omaan kotiinsa ja ehkä hieman yllättäenkin niiden isoäiti otti vahvan roolin pentujen kanssa. Emäntä oli veikannut pikemmin isomummun ottavan vetoroolin. Toki se alkoi olla jo vanha, joten ehkä olikin hyvä, että mummusta kuoriutui hellä isovanhempi.
Emäntä koitti kovasti järjestää pennuille erilaisia kokemuksia, koska nopean oppimisen kausi (3-12 viikkoa) tulee käyttää hyväksi. Käytiin katsomassa kyyhkyille kynnettyä ja kylvettyä peltoa. Tehtiin lyhyitä metsälenkkejä niin yhdessä kuin erikseen. Käytiin uudelleen mökillä. Emäntä sulatti pakkasesta peltopyyn ja kokeili, mitä pennut sanovat jne.

Pikkumusta oli siis luovutusikäinen reipas ja rohkea pentu. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
T: Emäntä
www.koiraharrastaja.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luoksetulo pillillä

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Se vinkuu!