Kouluttajan filosofiaa
Tykkään kovasta aivotyöstä ja pohdinnassa. Olen vuosia käyttänyt paljon aikaa siihen, että oppisin edes jotain koiran kouluttamisesta. Välillä tuntuu, että ei tiedä sitäkään vähää kun aloittaessa. Eniten on saanut tehdä töitä itsensä kanssa, varsinkin kun on vilkas ja herkästi hermostuva temperamentti. Mukava yhdistelmä muuten: kiihkeä käyttöcockeri ja vähintään yhtä kiihkeä omistaja. Olen tehnyt runsaasti virheitä ja ollut epäreilu koiralle, kun en ole osannut hahmottaa tilanteita. Juu, en siis suinkaan mikään luonnonlahjakkuus tässä hommassa. Periksiantamattomuus lienee se paras hyve tässä asiassa kohdallani. Olen halunnut oppia ja ymmärtää. Olen kulkenut koulutuksissa, käynyt kursseilla, treenannut kavereiden kanssa ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäpätöisimpänä olen suorittanut eläintenkouluttajan ammattitutkintoon tähtääviä kursseja.
Vuosien varrella olen kerännyt omaan työkalupakkiini monenlaisia työkaluja. Ehkä merkittävin on ollut se, että koiraa voi todellakin kouluttaa ilman, että siihen puuttuu fyysisesti. Olen viimeisen vuoden aikana ymmärtänyt, että se millä aloitin koiran kouluttamisuraani oli positiivisen rankaisun ja negatiivisen palkitsemisen yhdistelmää. En saanut kovin kummallisia tuloksia, koska en osannut käyttää niitä. Suurin osa ihmisistä eivät osaa, eivätkä siihen kykene. Eikä tarvitsekaan kyetä. Aina voi käyttää postiivisen vahvistamisen keinoja (negatiivisen rankaisun elementtejä tulee väkisinkin siihen mukaan).
Olen pohdiskellut kouluttajan vastuu suhteessa asiakkaaseen. Tavoitteenahan on pystyä tarjoamaan ammattimaista ohjausta koiran kouluttamisessa. Kouluttajan tulee pystyä antaa sellaiset ohjeet koulutettavalleen, että tämä ymmärtää ja pystyy niitä toteuttamaan. Siksi teinkin osittain itselleni, mutta osittain teillekin tällaiset muistin tuet, mitä on vahvistaminen ja rankaiseminen. Tämä on ollut itselleni vaikea mieltää varsinkin negatiivisen vahvistamisen ja rankaisemisen kohdalla.
Vuosien varrella olen kerännyt omaan työkalupakkiini monenlaisia työkaluja. Ehkä merkittävin on ollut se, että koiraa voi todellakin kouluttaa ilman, että siihen puuttuu fyysisesti. Olen viimeisen vuoden aikana ymmärtänyt, että se millä aloitin koiran kouluttamisuraani oli positiivisen rankaisun ja negatiivisen palkitsemisen yhdistelmää. En saanut kovin kummallisia tuloksia, koska en osannut käyttää niitä. Suurin osa ihmisistä eivät osaa, eivätkä siihen kykene. Eikä tarvitsekaan kyetä. Aina voi käyttää postiivisen vahvistamisen keinoja (negatiivisen rankaisun elementtejä tulee väkisinkin siihen mukaan).
Olen pohdiskellut kouluttajan vastuu suhteessa asiakkaaseen. Tavoitteenahan on pystyä tarjoamaan ammattimaista ohjausta koiran kouluttamisessa. Kouluttajan tulee pystyä antaa sellaiset ohjeet koulutettavalleen, että tämä ymmärtää ja pystyy niitä toteuttamaan. Siksi teinkin osittain itselleni, mutta osittain teillekin tällaiset muistin tuet, mitä on vahvistaminen ja rankaiseminen. Tämä on ollut itselleni vaikea mieltää varsinkin negatiivisen vahvistamisen ja rankaisemisen kohdalla.
Ps. Varmaankin huomenna tulee uusia makupalauutuuksia kauppaan! *Innoissaan*
Ulla
Kommentit
Lähetä kommentti