Väkivallan käyttö koiran kouluttamisessa
Moderni tiede ja miksei elämänkokemuskin osoittaa, että pahoinpitelemällä ei saada tottelevaisia/uskollisia koiria/lapsia/työntekijöitä/kavereita. Itseasiassa pahoinpitelemällä ei ratkaista asioita. Pintrestissä tuli vastaan seuraava ajatelma:
Väkivalta tuntuu olevan ihmisessä ja syvällä. Jos ajattelee tämän hetkistä elämän menoa, niin saamme lukea lähes päivittäin uutisia maailmalta pommi-iskuista jne. Väkivalta kumpuaa vihasta, pahan olontunteesta ja hallinnan menettämisen tunteesta. Oli kyse sitten isomman mittakaavan tapahtumista tai vaikkapa perheenjäsenen pahoinpitelystä. Useinhan on kysymys vielä usean sukupolven traumoista. Esimerkiksi meillä suomalaisilla on kannettavana vieläkin sisällissodan ja Toisen Maailman sodan kauhut, vaikka enää vähemmistö on oikeasti kokenut ne. Kuinka vahvasti ne ovatkaan vaikuttaneet meidän kansalliseen hyvinvointiimme tai sanoisinko kansalliseen pahoinvointiimme. Meilläkin on vahva fyysisen rankaisemisen traditio.
Olen hiukan reilu 40-vuotias ja minä olen saanut piiskaa lapsena. Luojalle kiitos Ruotsissa, jossa silloin asuimme, astui voimaan laki lasten fyysisestä pahoinpahoinpitelystä ja sen rangaistavuudesta (1979). Tässä kiellettiin kaikki lasten kurittaminen. Suomessa vastaava laki tuli viisi vuotta myöhemmin. Siihen loppui meidän suvussamme lasten kurittaminen
Äitini, joka on yli 70-vuotias on saanut piiskaa, remmiä, keppiä opettajilta jne. Lasten kurittaminen (linkki Wikipediaan, josta on sitten linkkejä artikkeleihin) on ollut meidän kulttuurissa hyväksyttyä ja jopa toivottua. "Se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee." Ajatella, että perheväkivalta on vasta vuodesta 1995 ollut muutakin kuin perheen sisäinen asia. Tätä taustaa vastaan ei ole lainkaan ihmeellistä, että myös eläinten kurittamisella on vahva kulttuurillinen tausta.
Koirien kouluttaminen on myös sisältänyt enemmän tai vähemmän havaittavaa väkivaltaa. Englantilaisilla on termikin sille "breiking" eli varsinkin ennen koirien (ja muidenkin eläinten kouluttaminen) perustui niiden tahdon "murtamiseen". Ne pakotettiin tottelemaan. Varmaan jokainen vähän vanhempi muistaa, kuin aikoinaan esimerkiksi maahanmeno opetettiin koiralle _painamalla_ se maahan. Itsekin tunnustan, että olen opettanut koiraa istumaan painamalla sitä takapuolesta.
Kysymys kuuluu: meneekö se oppi paremmin päähän itse oivaltamalla vai pakottamalla? No entäs palkka? Onko kiva saada joku mieleinen palkka (esim. hyvä arvosana tai palkankorotus) vai kuinka kiva palkka on #¤%&:n pomon huomio tai huomiotta jättäminen? Kuulkaas, kaikki elävä oppii samalla tavalla: onnistuminen palkitsee ja hyvä palkkio lisää yrittelijäisyyttä. Ihminen ei eroa eläimistä tämän suhteen.
Meillä on siis lapsia ja koiria. Vaikka aina sanotaan, ettei saisi verrata tai se on inhimillistämistä ts, niin joka tapauksessa olen havainnut valtavaa saman kaltaisuutta. Ei tunnu huutaminen parantavan kumpienkaan käyttäymistä, eivätkä ne opi sillä tavalla mitään pysyvää... Sama lienee fyysisen puuttumisen suhteen. Parhaiten tuntuu toimivan kehujen ja sopivan palkkion yhdistelmä.
No mitä olisi fyysinen puuttuminen?
Uskon kyllä johtajuuteen, mutta hyvään sellaiseen. Olenkin kirjoittanut asiasta täällä. Uskon, että molemmin puoleinen kunnioittaminen ja rakkaus vie pidemmälle kuin yksikään fyysinen rankaisu. Minusta on kovin ikävää, että edelleenkin koiria koulutetaan tuottamalla kipua niille. Tiedän, että sillä saatetaan saada hyväkin tuloksia, mutta tiedän myöskin, että vähintään yhtä hyviä saadaan päin vastaisella tavalla. Tämä on todistettu moneen kertaan. Väkivalta on vastenmielistä.
Väkivalta tuntuu olevan ihmisessä ja syvällä. Jos ajattelee tämän hetkistä elämän menoa, niin saamme lukea lähes päivittäin uutisia maailmalta pommi-iskuista jne. Väkivalta kumpuaa vihasta, pahan olontunteesta ja hallinnan menettämisen tunteesta. Oli kyse sitten isomman mittakaavan tapahtumista tai vaikkapa perheenjäsenen pahoinpitelystä. Useinhan on kysymys vielä usean sukupolven traumoista. Esimerkiksi meillä suomalaisilla on kannettavana vieläkin sisällissodan ja Toisen Maailman sodan kauhut, vaikka enää vähemmistö on oikeasti kokenut ne. Kuinka vahvasti ne ovatkaan vaikuttaneet meidän kansalliseen hyvinvointiimme tai sanoisinko kansalliseen pahoinvointiimme. Meilläkin on vahva fyysisen rankaisemisen traditio.
Olen hiukan reilu 40-vuotias ja minä olen saanut piiskaa lapsena. Luojalle kiitos Ruotsissa, jossa silloin asuimme, astui voimaan laki lasten fyysisestä pahoinpahoinpitelystä ja sen rangaistavuudesta (1979). Tässä kiellettiin kaikki lasten kurittaminen. Suomessa vastaava laki tuli viisi vuotta myöhemmin. Siihen loppui meidän suvussamme lasten kurittaminen
Äitini, joka on yli 70-vuotias on saanut piiskaa, remmiä, keppiä opettajilta jne. Lasten kurittaminen (linkki Wikipediaan, josta on sitten linkkejä artikkeleihin) on ollut meidän kulttuurissa hyväksyttyä ja jopa toivottua. "Se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee." Ajatella, että perheväkivalta on vasta vuodesta 1995 ollut muutakin kuin perheen sisäinen asia. Tätä taustaa vastaan ei ole lainkaan ihmeellistä, että myös eläinten kurittamisella on vahva kulttuurillinen tausta.
Koirien kouluttaminen on myös sisältänyt enemmän tai vähemmän havaittavaa väkivaltaa. Englantilaisilla on termikin sille "breiking" eli varsinkin ennen koirien (ja muidenkin eläinten kouluttaminen) perustui niiden tahdon "murtamiseen". Ne pakotettiin tottelemaan. Varmaan jokainen vähän vanhempi muistaa, kuin aikoinaan esimerkiksi maahanmeno opetettiin koiralle _painamalla_ se maahan. Itsekin tunnustan, että olen opettanut koiraa istumaan painamalla sitä takapuolesta.
Kysymys kuuluu: meneekö se oppi paremmin päähän itse oivaltamalla vai pakottamalla? No entäs palkka? Onko kiva saada joku mieleinen palkka (esim. hyvä arvosana tai palkankorotus) vai kuinka kiva palkka on #¤%&:n pomon huomio tai huomiotta jättäminen? Kuulkaas, kaikki elävä oppii samalla tavalla: onnistuminen palkitsee ja hyvä palkkio lisää yrittelijäisyyttä. Ihminen ei eroa eläimistä tämän suhteen.
Meillä on siis lapsia ja koiria. Vaikka aina sanotaan, ettei saisi verrata tai se on inhimillistämistä ts, niin joka tapauksessa olen havainnut valtavaa saman kaltaisuutta. Ei tunnu huutaminen parantavan kumpienkaan käyttäymistä, eivätkä ne opi sillä tavalla mitään pysyvää... Sama lienee fyysisen puuttumisen suhteen. Parhaiten tuntuu toimivan kehujen ja sopivan palkkion yhdistelmä.
No mitä olisi fyysinen puuttuminen?
- estäminen (kyllä joutuu käyttämään varsinkin pienten lasten kanssa) _hyväksyttävää, jos ei satuteta_
- tukistaminen hiuksista, korvista, karvoista (oma muistikuva on sisarestani tukistamassa minua ja kuinka pahalta se tuntui) _selkeää pahoinpitelyä_
- tempominen esim hihnasta _helposti menee pahoinpitelyn puolelle_
- selättäminen _selkeää pahoinpitelyä_ (Alpha roll)
- heittely _pitääkö edes sanoa?_
- lyöminen _entäs tämä?_
- roikottaminen nahkasta tms. _no pahoinpitelyä_
- luottamuksen puute
- pelko
- vammat (fyysiset ja psyykkiset)
- aggressio => kierre
Uskon kyllä johtajuuteen, mutta hyvään sellaiseen. Olenkin kirjoittanut asiasta täällä. Uskon, että molemmin puoleinen kunnioittaminen ja rakkaus vie pidemmälle kuin yksikään fyysinen rankaisu. Minusta on kovin ikävää, että edelleenkin koiria koulutetaan tuottamalla kipua niille. Tiedän, että sillä saatetaan saada hyväkin tuloksia, mutta tiedän myöskin, että vähintään yhtä hyviä saadaan päin vastaisella tavalla. Tämä on todistettu moneen kertaan. Väkivalta on vastenmielistä.
Kommentit
Lähetä kommentti