Iskikö hermostus?

Ai kamala! On jo melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Syksyllä pukkaa kovaa kiirettä joka suuntaan. On koulua, kurssia, omia kursseja, kokeita jne. Kirjoitettavaa on vaikka kuinka. Aloitetaan kuitenkin tunteista ja koiran ohjaamisesta ja kouluttamisesta. Ehkä joku saa inspiksen tästä.


Ninni

Minä olen aina ollut herkkä hermostumaan. Pitkään en lainkaan hallinnut sitä tunnetta. Asiaa pohdittuani luulen, että syy on siinä, että en tunnistanut tunnetta. Mulla ei ollut nimeä sille, joten en voinut siihen vaikuttaa, kun en tiennyt mikä mulla on. (Olenkin aktiivisesti pyrkinyt nimeämään omien lasteni tunteita, jotta he oppisivat käsittelmään niitä aikaisessa vaiheessa.)

Sattuipa sitten niin, että piti opetella käsittelemään tunteitaan. Siinä kohtaa aloin tunnistamaan tunteitani. Koska ahdistaa, hermostuttaa, suututtaa jne. Siitä oli valtava hyöty minulle myös koiran ohjaajana. Niinpä olen kehittänyt oman selviytmismekanismin:

  1. Nimeän tunteen: Minua hermostuttaa, pelottaa, ahdistaa, suututtaa. Jopa minulla on nälkä tai jano on tärkeää. Nälkäinen Ulla on ikävä ihminen. Kun minä tiedän, mikä minua vaivaa, niin osaan suhtautua asiaan.
  2. Miksi minua hermostuttaa/pelottaa/ahdistaa/yms.? Pikainen analyysi siitä, mistä tilanne johtuu, auttaa ratkaisemaan asian. Minua hermostuttaa, koska tuomari kävelee selän takana. Minua ahdistaa, koska en taaskaan onnistunut koiran kanssa luovutuksessa jne.
  3. Mitä väliä sillä asialla on? Onko sillä oikeasti jotain peruttamattomia seurauksia? Ei sillä yleensä ole. Koulutus ja ohjausvirheet voi yleensä korjata ja omia fiiliksiä voi oppia kontrolloimaan. Ei nämä asiat ole kuolemanvakavia. Jos se teki paukkunoudon, niin ei harrastus siihen lopu yms.
  4. Mitä tälle voi tehdä? Miten voin ratkaista tilanteen? Voinko tehdä tästä meille kivaa?

Miten se on vaikuttanut harrastukseemme? Minua ei enää hermostuta niin paljon ja otan asiat paljon rauhallisemmin. Myöskin se suorittaja minussa on poistunut taka-alalle eikä enää nosta päätään niin usein. Ei minusta koskaan tulee hermojaan huipusti hallitsevaa ihmistä, mutta tilanne on huikeasti parantunut siitä, mitä se oli sanotaanko vaikka 15 vuotta sitten, kun kilpailin ensimmäisen kerran SPME:ssä. Koirien tulokset ovat aivan toista luokkaa kun tuolloin. Toki koiramateriaalinikin on huikeasti parempi.

Ykköstyttö


Tänä syksynä olen kilpaillut Miinan kanssa neljässä kokeessa. Tulokset ovat VOI3, VOI2, VOI1 ja VOI2. Miina teki elämänsä ensimmäisen paukkunoudon 4-vuotiaana kaksi syksyä sitten. Se oli tuolloin lainaohjaajalla. Tässä on opetuksena se, että vaikka se oppi sen asian tuolloin, niin se kuitenkin myös osaa pysähtyä ylösajoon ja olla menemättä paukkuun. Nouto on herkkä osa-alue, jos minä hiukankin puutun sen tekemisiin sen ollessa noudettavalla linnulla tai tulossa luokse, se saattaa laskea linnun maahan matkalla => luokkasijaa pudottava virhe. Olen huikeasti kehittynyt tässä: ei pidä sekaantua koiran noutoon, jos ei ole syytä (aika usein ei ole). Kuitenkin aina välillä sorrun siihen. Kuten esim. viime sunnuntaina, jolloin se kerran laski linnun maahan. Lauantaina taas kaikki meni putkeen ja saimme 1-tuloksen ohjaajasta huolimatta. Hiki tuli kun ohjasin (niin kova oli jännitys). Se teki hienon haavakon noudonkin.

Me mietintään takunneen noudon jälkeen (kuva Maria Toivanen)

Vajaa kaksi viikkoa sitten Cockerimestaruuskokeissa olimme ykkostuloksessa vielä kiinni aivan viimeiseen minuuttiin, jolloin se teke piston eteen ajoi fasaanikanan ylös ja saatteli, koska se ei noussut kunnolla. Lintu ammuttiin ja koira meni paukkuun. No se sitten siitä. 

Alkusyksystä olimme Orivedellä kokeissa ja siellä oli enemmän huonoa tuuria. Mutta en minä siitä masentunut. Koira on toiminut syksyn jahdeissa ja karkeloissa minun mielestäni oikein hyvin. Toki virheitäkin on tullut. Mutta mikäs siinä, tämä on meidän harrastus ei elinkeino eikä elämäntarkoitus. Ennen saattoi tuntua siltä, että tämä on vakavaa. Ei se kyllä ole. Me nautitaan toisistamme ja yhdessä tekemisestä ja se on tärkeintä.

Minä ja Minski


Olisiko näistä ajatuksista jotain hyötyä sinulle?

Ulla

Ps. Ehkä me joudutaan menemään kokeisiin ensi syksynäkin...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luoksetulo pillillä

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Se vinkuu!