Otteita Pikkumustan elämästä osa 1

Pikkumusta - otteita koiranpennun elämästä syntymästä kolmeen kuukauteen


Ei Pikkumusta tiennyt, että minne päätyykään, kun syntyi Ruotsissa pesueeseen, jossa oli kuusi pentua. Sillä oli neljä veljeä ja yksi sisar. Aluperin Pikkumustan piti olla narttu, koska sen tulevien omistajien silmissä siinteli mahdollisesti pentue tai kaksi. Narttuja ei sitten syntynytkään tarpeeksi, niin uroskin sitten kävi tuleville omistajille. Loppujen lopuksi oli kuitenkin tärkeintä, että pentu olisi terve ja ominaisuuksiltaan oikeanlainen.





Pikkumustalla oli hyvä äiti, joka huolehti sen tarpeista, jotta poika sai kasvaa ja kehittyä. Pikkumustalla oli myös leikkisää seuraa seuraa sisarruksistaan ja kennelissä oli myös sen isosisko ja hyväntahtoinen gordoninsetteriuros. Se sai paljon hyviä kokemuksia jo kasvattajan luona. Se myös oppi tekemään tarpeitaan ulos ja kasvattaja oli opettanut sen pillillä tulemaan luokse.


Pikkumustan tulevat omistajat odottivat innolla sitä, kun se täyttäisi 8 viikkoa ja sen voisi hakea kotiin. Ja se päivä vihdoin koitti! Neljä henkeä matkustivat laivalla Ruotsiin ja ajoivat hakeman pentunsa. Perillä oli 6 villiä pentua, jotka kovasti riehuivat keskenään. Kasvattaja oli pakannut kunnollisen kassin pennun mukaan: nimikoitu dami, pilli, ruokaa, "käyttöohjeet", ruokakippo, talutin ja pientä namia. Paperityöt tehtyään tuoreilla Pikkumustan omistajilla oli jo kiire takaisin laivalle. Harmi sinänsä, koska kasvattaja vaikutti todella mukavalta ja olisi ollut mukava jäädä jutustelemaan lisää.


Pikkumustalle laitettiin autossa DAP-panta kaulaan ja hetken vikistyään se rauhoittui pikkuemännän syliin. Tukholmaan saavuttua se tutustui kaupunkiin, kun uudet omistajat yrittivät saada sen pissaamaan ulos. Ymmärrettävää kyllä, asia ei kiinnostanut pientä herraa. Laivassa se vietiin hyttiin, syötettiin ja leikittiin sen kanssa. Sitten oli aika jättää se hyttiin yksin, kun isäntäväki lähti seisovaanpöytään nauttimaan evästä. Palatessaan he kuulivat pienen pennun sydäntä särkevää itkua hytistä. Reppana oli ensimmäistä kertaa ihan yksin maailmassa. Sitten vuoroteltiin koiran hoidossa niin, että hytissä oli koko ajan joku. Emäntä oli päättänyt, että sitä ei opeteta sänkyyn, mutta kun muut palasivat uimasta, niin siellähän se oli. Tuoreella emännällä olikin siihen perustelu: jospa se leimaantuisi paremmin, kun se saa hakea turvaa ensimmäisenä yönä? Kotona se joutuu joka tapauksessa nukkumaan koirien kanssa omassa huoneessa.




Kotiin saavuttaan Pikkumusta tutustui perheen kahteen muuhun koiraan. Ensimmäinen reaktio oli lähinnä torjuva. Vanharouva suorastaan katsoi, että tuommoisenko sitä piti emännän tuoda hänen eläkeläispäivien häiriöksi. Toinen, Suklaatyttö, katsoi ensin tarkkaan ja lämpeni pennulle nukuttuaan yön yli. Suklaatytöstä tulikin Pikkumustan suursuosikki, joka korvissa sai roikkua määrättömiä määriä ja juosta kilpaa pihalla. Vanharouva oli olevinaan pidättyväinen, mutta kun kukaan ei muka huomannut, niin antautui villiinkin leikkiin. Pikkuemäntä oli innoissaan pienestä pennusta ja kertoili kaikille, että vauva on pieni. Isäntä oli mielissään, kun saatiin tasoitusta varsin feminiiniseen laumaan.






Pikkumustan emännällä oli korkealentoiset tavoitteet Pikkumustan suhteen. Niinpä sen kanssa aloitettiin leikkimielinen sosiaalistamisohjelma, kun pikkuherra oli asettunut taloksi. Pikkumustaa kuljetettiin mukana kaupungilla, sitä vietiin tutustumaan kultsuihin, flätteihin, mäykkyhin ja monenlaisiin cockereihin. Sitä kuskattiin autossa aina kyllästymiseen asti. Emännällä kun oli teoria, että kun se kyllästyy, niin se rupeaa nukkumaan, ja oikeassa oli. Emäntä oli myös päättänyt, että tämän koiran kanssa noutaminen menee nappiin. Niinpä Pikkumustalle pari päivään saapumisen jälkeen esiteltiin pieni rouheella täytetty kangaspussi, jota pentudamiksikin kutsutaan. Emäntä laski, että ensimmäisen kuukauden aikana Pikkumusta teki kodinhoitohuoneessa 100 lyhyttä noudon tapaista, jotka päättyivät emännän syliin. Emäntä kokeili noutamista ulkona, mutta totesi, että ei tule mitään. Pikkuherralle kun tuntui olevan ominaista juosta dami suussa ympäri pihaa. Enimmäkseen sen elämä oli kuitenkin itseasiassa tylsää ja tasaista oman lauman kanssa omalla tontilla pyörimistä, kun emännän mielestä pentua ei saa liikaa aktivoida. Sitä paitsi Pikkumusta keksi kyllä itsekin puuhaa ystävänsä Suklaatytön kanssa. Hiukan he kävivät emännän kanssa kahdestaan tien toisella puolella metsässä haistelemassa hajuja, mutta Pikkumusta halusi pysyä tiiviisti lähellä emäntää. Emäntä oli siitä mielissään, sillä ehtiihän sitä myöhemminkin.

Nyt on Pikkumustan pikkupentuaika ohi ja hampaiden lähtö on tulossa, mutta se onkin jo aivan eri tarina...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luoksetulo pillillä

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Se vinkuu!