Noudon harjoittelemisesta

Olen mietiskellyt noudon opettamista paljon. Minulla on pitkä historia siitä, että koirilla on luovutusongelmia. Ensimmäinen käyttöcockerimme Tarkku ei pitänyt lainkaan luovuttamisesta. Meidän treeni- ja koeuraa haittasi pudotteleminen. Tämähän on täysin ohjaajasta riippuva ongelma. Koirasta on vastenmieleistä tuoda esineitä, kun ohjaaja on epäluotettava hermokimppu. Minua vielä vaivasi se, että halusin kiihkeästi sitä esinettä/riistaa mikä koiran suussa oli. Tarkun ilmeestä näki, että tule itse, hullu eukko, minä lähden muualle. Pitkän työn jälkeen koiralle saatiin AVO1 tulos, jossa riista tuli käteen asti. Tämä oli työvoitto niin minulle kuin koirallekin.

Minä ja Tarkku (ilmeestä näkee, että ei ole mukavaa.)


Toinen, jonka kanssa oli vakavia luovutusvaikeuksia, on Eddie (alla olevassa videossa). Syy on toinen: koiralla on erittäinen voimakas omimishalu, jota vahingossa vahvistin pentuna. Sitä saa, mitä vahvistaa, vaikkei haluaisikaan. Heittelin sille pentuvaiheessa todella paljon damia, ja joka kerralla vahvistui koiran ympyrän juokseminen ja päänkääntäminen. Vuoden vanhana sillä oli kunniakierrokset, jotka olivat 15m halkaisijaltaan. Jatkossa jalostin luovutusta niinkin hienoksi kuin,kun koira tuli kohti, niin nappasin siltä esineen/riistan vauhdissa. Koira jatkoi sitten matkaa ilman sitä kierroksille. Tällä tehtiin sille VOI1 ja menetettiin useampi ykköstulos, kun kopparin kädet tumpeloivat. Nykypäivänä sen luovuttaminen on kohtuullinen ja tuo suoraan käteen, mutta jos annan yhtään lähteä kierroksille, niin sehän lähteen. Ja se hermostuttaa minua edelleen.



Niinpä tänä päivänä halua siistin ja rauhallisen luovutuksen, johon ei liity mitään ylimääräistä. Sinne ja takaisin ja luovutus mieluiten niin, että koira laittaa esineen/riista käteeni. Koira istuu ja pitää suussaan esinettä niin kauan, kunnes minä olen valmis. Haluan, että luovutus on koko ketjun vahvin osa meille kummallekin.

Nuorempien luovutukset on rakennettu kondikseen toisenlaisilla menetelmillä. Varsinkin pennun kanssa on tehty luovutuksesta koko noudon paras ja ihanin osa. Lapset opetetaan lukemaan palastelemalla asiat: ensin kirjaimet, sitten tavut ja lopulta kokonaiset sanat. Samalla periaatteella voidaan myös nouto opettaa koiralle. Jokainen osa harjoitellaan erikseen ja lopuksi ketjutetaan ne.  Parhaiten tämä tapahtuu aloittamalla siitä, mihin nouto päättyy: luovutukseen. Sen jälkeen kaikki rakentuu lähes itsekseen. Vai onko joku nähnyt koiran, joka ei lähde katsomaan heitettyä esinettä? Kun tarttuminen ja luovuttaminen on opetettu erikseen koiralla, niin loput ovat silkkaa ballistiikkaa. Koko homman opettamiseen ei mene kauaa, jos ohjaajalla on perustietämys koiran oppimisesta kunnossa. Alla Miinan kanssa demotaan asiaa. Huomaatteko mahdollisesti virheen ketjussa?



Kun luovutuksesta tehdään koko homman paras osa koiralle, niin vältytään suurimmalta osalta kaikista nouto-ongelmista. Olen ollut mukana korjaamassa niin monia asiakkaiden koirien luovutusongelmia. Tällä menetelmällä ne voidaan estää kokonaan.

Lisää aiheesta: 
http://ruistolat.blogspot.com/2017/10/miksi-noutoharjoittelu-kannattaa.html
http://ruistolat.blogspot.com/2017/11/onko-sinulla-viholliskadet.html
http://ruistolat.blogspot.com/2017/04/teesi-noutamisesta.html

Lisäksi meillä on nettikurssi aiheesta:





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Luoksetulo pillillä

Positiivinen rankaisu ja negatiivinen vahvistaminen, siis what?