www.koiraharrastaja.fi

Kävin tässä taannoin mielenkiintoisen keskustelun, joka pisti taas miettimään. Oli puhetta koirista, jotka eivät kuuntele ja siitä, että niitä haluttaisiin kouluttaa sanallisella palkalla. Koiria siis voidaan kouluttaa niin, mutta seuraavat kriteerit tulee täyttyä: Shutterstock Koira kokee ohjaajan kiinnostavaksi Koira pitää kehuista ja niillä on sille merkistystä Ohjaaja osaa käyttää niitä. Koira, jota ohjaaja ei kiinnosta tai kokee ympäristön paljon kiinnostavammaksi, tuskin on kiinnostunut mistään "Hyvä poika"-viestinnästä. Ohjaajan läsnäolon siis tulee olla koiralle merkityksellistä. Aina näin ei ole ja usein teinivaiheessa erityisesti. Koiran on pitänyt oppia, että kehuminen on merkityksellistä. Toisille se tulee helpommin kuin toisille. Tässä on taas ohjaajan merkitys ihan mielettömän suuri. Mikä johtaa siihen, että ohjaajan tulee osata käyttää ja rakentaa tämä sosiaalisen palkan muoto. Se ei todellakaan tule automaattisesti kaikilta ja erittäin usein ih

Osa 1 Nouto on käytöskeju Osa 2 Nouto-ongelmien korjaaminen Osa 3 Pakkonoudosta Osa 4 Älä ota henkilökohtaisesti Mikä on tärkeintä koko noutohommassa? Tärkeintä on mielestäni se, että koira haluaa tulla luokse ja jakaa saaliinsa kanssasi. Ilman tätä ei saada kaunista ja iloista noutoa, jossa koira halukkaasti tulee luokse ja antaa ohjaajalle. Puretaan vielä koko homma palasiksi ajatuksen tasolla: Koiralle on kannattavaa tulla luokse Koiralle on kannattavaa antaa esine ohjaajalle Molemmat asiat on opetettu koiralle huolellisesti riittävällä toistomäärällä Pakkoa ei ole käytetty Koira on oppinut, että on palkitsevaa tehdä niin. Molemmilla hyvä mieli Stressiä ei ole Kaikki kulminoituu loppujen lopuksi siihen, että luovutus on koiralle superhauska juttu. Tällöin lähes kaikki nouto-ongelmat jäävät pois. Erityisen tärkeää minusta on se, että stressiin liittyvät nouto-ongelmat jäävät pois: repiminen, rikkominen, pureminen, levoton nouto-ote, tiukka ote, tiputtelu etc.

Osa 1 Osa 2 Osa 3 Noudon harjoittelussa on tärkeää seurata koiran virettä, tunnetilaa ja turhautumista. Nouto ei useinkaan kestä painetta, kun sitä harjoitellaan. Kun koiran vire nousee, niin harjoittelu muuttuu vaikeaksi. Korkeaan vireeseen liittyy usein stressi, turhautuminen ja tunteiden hallitsemattomuus (kiihtyminen, paha mieli jne.) Tällöin alkaa koiran suoritus heikkenemään ja epäonnistumiset kerääntyvät. Huolehdi teidän molempien hyvästä mielestä. Se on oppimisen kannalta kriittistä. Jos koulutus mättää niin, tällöin tarkista seuraavat asiat: Tarkista korjaa Huom! Kriteeri: Onko tehtävä liian vaikea koiralle? Laske kriteeriä siten, että koira lähtee taas suoriutumaan. Kriteeriä voi aina tarvittaessa nostaa uudelleen. Seuraa omia ajatuksiasi: koira kertoo sinulle, mitä osaa. Et voi päättää sen puolesta. Älä jää jumiin siihen, että "sen pitäisi osata". Ympäristö : onko ympäristö liian vaikea? Koira ei sen

Osa 1 (Nouto on käytösketju) Osa 2 (Nouto-ongelmien korjaaminen) Pakkonouto on klassinen tapa opettaa koiraa noutamaan. Se voidaan tehdä monellakin tavalla. Jutun lopussa on pari videota youtubesta, jos aihe kiinnostaa enemmän. Käytännössä pakkonouto tarkoittaa sitä, että esine laitetaan koiran suuhun. Siihen liittyy aina paine eli käytetään painetta ja paineen poistoa (positiivinen rankaisu ja negatiivinen vahviste). Epämiellyttävää se on aina ja joskus siihen liittyy kipukin. Tällä tavoin on opettu varmasti miljoonia koira noutamaan: osa onnistuneesti ja osa vähemmän. Joillekin koirille tämä on täysin sopimaton tapa ja saa aikaiseksi kovaa stressiä. Tämä taas johtaa lisääntyviin nouto-ongelmiin aina kovasuisuuteen asti. Usein näitä yksilöitä ei saada koulutettua kunnolla noutamaan tällä menetelmällä. Ero positiivisesti vahvistamiseen on se, että esine laitetaan koiran suuhun ja jos se tippuu, niin se pakotetaan sinne takaisin. Koira siis oppii, että pääsee helpommalla, jos vaan

Kuten edellisessä osassa (lue täältä ) todettiin, niin noutaminen on käytösketju. Tämän ymmärtäminen on avaimena itse noudon korjaamiseen. Seuraavassa puhutaan nouto-ongelmista ja niiden korjaamisesta. Omilla koirilla on ollut lähes kaikki nouto-ongelmat ja olisi ollut aikaisemmin kiva ymmärtää enemmän niiden synnystä ja korjaamisesta. Alla olen kerännyt yleisimmät nouto-ongelmat, niiden pääasialliset syyt ja korjaukset. Pohdiskele näitä: Nouto-ongelma Syy korjaus Tarkkaile tehtävä Koira pudottelee lähellä ohjaajaa Koira ei osaa luovuttaa, koira kokee luovutuksen paineistavana korjaa luovutus Tarkkaile palkkionlaatua, kriteeriä ja koiran tunnetilaa ota-anna Koira pudottelee kaukana ohjaajasta Koira ei osaa luovuttaa, koira kokee luovutuksen paineistavana. Luoksetulo ei ole kunnossa. korjaa luovutus ja luoksetulo Tarkkaile palkkionlaatua, kriteeriä ja koiran tunnetilaa ota-a

Osa 2: Nouto-ongelmien korjaaminen Osa: 3: Pakkonoudosta Viisitoista vuotta sitten painin isojen nouto-ongelmien kanssa. En saanut silloista koiraani noutamaan lainkaan ja kun kyselin apuja ihmisiltä, kukaan ei oikein osannut auttaa minua. Kenties en osannut kysyä oikeilta ihmisiltä. Seuravan koiran nouto-ongelmat olivat erilaisia: minusta johtuvia. Oli tiputtelua, noutamisesta kieltäymistä jne. Muutama vuosi sen jälkeen tuli elämäni ensimmäinen uros, jolle sain rakennettua mahtavat kunniakierrokset ja koiran omiminen kasvoivat päivä päivältä. Kaikkien näiden koirien kanssa ratkaisu nouto-ongelmiin on ollut postiivinen vahvistaminen (yhtään näistä en ole saanut korjattua pakkonoudolla). Mutta kaiken olisi voinut alunperin tehdä ihan toisin päin: aloittaa luovuttamisesta, pitämisestä ja poimimisesta. ( Tässä linkki juttusarjan  2. osaan ) Noutaminen on käytöketju, jossa jokaisen osa voi opettaa koiralle erikseen. Vähän kuin lapsi oppii lukemaan: ensin kirjaimet, sitten tavut,

Aloin kirjoittamaan tänään, koska viime viikonloppuna olin kuuntelemassa kun Jessica Aschberg oli luennoimassa lauma käyttäytymisestä. Olin suuresti vaikuttunut Jessican tyylistä puhua, samoin kuin hänen erittäin vahvasta ja elämänmittaisesta kokemuksesta elää koiralauman keskellä. Kun nyt olen seurannut oman koirani käytöksiä ja käyttäytymistä eri tilanteissa, niin olen huomannut, että olen itse se, joka eniten sotkee tilanteita. Pitäisi muistaa usein palata siihen ajatukseen, että mistä on milloinkin kyse ja miten asian voisi yksinkertaistaa. Palata miettimään asioita enemmän koiran näkökulmasta ja jutella enemmän omien koirien kanssa. Olla se kuuntelija. Mitä koira milloinkin haluaa ja tavoittelee ja jos se kokee jonkun asian epämiellyttäväksi, niin mikä mahtaa olla syy. Onko syynä ohjaajan käytös vai palkan laatu, vai se, että asiaa ei ole tarpeeksi harjoiteltu. Vaiko se, että tunnetila on toisella tai molemmilla huono. Näistä asioista on loppupeleissä aina kyse, kuten myös siitä e

Kävipä tässä taannoin hiukan hassusti: olin ilmoittanut koiramme Miinan cockerspanieleiden omaan SPME-kokeen mestaruuskokeeseen. Minulla ei ole ollut aikaa Miinan hiomiseen, koska opiskelu, yrittäjyys, työnteko (kyllä kaksi työtä!) ja perhe ovat vieneet tehokkaasti aikaani. Tiesin, että Miina on saanut vapaasti kehittää hakuaan viime aikoina, joten odotukset eivät olleet korkealla. Niinpä samana lauantaina satutin selkäni, sain 200 euron ylinopeussakon ja VOI3 tuloksen perään menevällä koiralla. Ei kahta ilman kolmatta. Harmitti kyllä kovasti! No mutta: sitä saa, mitä vahvistaa. Sitä ei voi kiistää. Koko syksyn koira on saanut tehdä ihan mitä haluaa. Jos haluaa menestyä, niin tämähän ei ole se resepti, millä se tapahtuu. Jos on tavoitteita, niin niiden eteen on työskenneltävä ja suunnitelma on oltava. Näinhän ei meillä ole ollut. Toisaalta sanottakoon muutenkin minusta, että suuri kunnianhimo ja voittamisen tahto eivät ole olleet minun elämässäni kovin määrääviä tekijöitä. Osallistum

Olin viikonloppuna Tommy Wirenin luennolla, jossa käsiteltiin aggressioita ja pelkoja. Siellä puhuttiin siitä, että mitkä olisivat ne kaksi käytöstä, jotka koiralle voisi opettaa pomminvarmaksi, jotta tilanteen kuin tilanteen voi katkaista ja koiran ottaa haltuun. Toinen oli istuminen ja toista en muista siksi, että rupesin miettimään seuraavaa: Mitkä olisivat ne kaksi käytöstä, jotka opettaisin lintukoiralle supervahvaksi? Koska tämä genre on minun sydäntäni lähellä, niin pohdin asiaa sen kautta. Kysyin myös asiakkailtani, että mitkä heistä ovat tärkeimmät. Listassa olivat ainakin nämä luoksetulo pysähtyminen  luopuminen haku Minä tekisin pysähtymisen ja luovutuksen. Miksi? No ne eivät kuulu metsästyskäytösketjuun ja niissä on ihmisillä, myös minulla, ollut eniten ongelmia. Ei sillä, että luopuminen ja luoksetulo olisi tärkeitä. Ne ovat! Pysähtyminen siksi, että se on yksittäisistä lintukoiran käytöksistä kaikista haastavin tehdä. Sille pitää saada tuhansia toi

Meillä on neljä omaa koiraa. Tunnustan, että siinä on yksi liikaa minun jaksamiseen nähden. Tästä syystä meillä ei myöskään ole kuin yhtä rotua. En pysty kykenemään enempään, vaikka salaisissa päiväunissani tilailen itselle metsästyslinjaista clumberinspanielielia hyvin säännöllisin väliajoin. (Kyllä clumpeista on työlinjainen versio, joita olen tavannut UK:ssa: kurkkaa vaikka tästä ). En myöskään ehdi harrastaa kuin yhtä lajia niiden kanssa. Minä en ole mikään monitoimiharrastaja. Tämä saattaa toki johtua myös ruuhkavuosista, jotka tuntuvat täyttävän kaiken ajan pienellä sinne tänne touhuamisella. Esim. rotujärjestötyö on jäänyt kokonaisuudessaan. Mitä hyvä koiran pitäminen on? Tätä mielestäni jokaisen pitää miettiä kohdallaan. Onko minulla aikaa kaikille koirilleni? Resurssit ovat jokaisella erilaiset, eikä omaa tilannetta voi verrata yksi yhteen toisten kanssa. Kuuluuko hyvään koiran pitämiseen esim. vaikkapa one-on-one aika jokaisen koiran kanssa? Pitääkö jokaisen kanssa harrasta

Käyttäymisen ytimessä ovat käytösketjut. Ylösajavan ja seisovan koiran metsästyskäyttäyminen on ketju. Jos jätetään nouto nyt tämän ulkopuolelle (vaikka sekin on kyllä käytösketju ja liittyy olennaisena osana näiden rotujen metsästyskäyttäytymiseen). Alla oleva kaavio on ylösajavalle koiralle, mutta seisojan omistajat voivat mielessään miettiä tuohon haun ja ylösajon väliin seisonnan ja avanssin. Kaikkia tämän ketjun osia voi ja pitääkin harjoitella erikseen, jotta niille saadaan riittävä koulutusmassa (eli riittävästi toistoja). Toisaalta tässä on käyttäymisiä, jotka on koodattu koiran geneettiseen muistiin eli riistan etsiminen, vaaniminen ja karkoittaminen. Se mitä ei ole metsästyskäyttäymisessä on tuo kohdassa X tapahtuva ylösajoon pysyähtyminen. Nuori koira voi silkkaa kokemattomuuttaan pysähtyä ylösajoon, mutta mikäli sitä pysähtymistä ei vahvisteta, niin se lakkaa olemasta. Peräänmeno vahvistuu kuin itsestään, koska se kuuluu niihin peruskäytöksiin, jotka ovat lajimuisti

Jokaisella tulisi olla valmentaja, mentori, personal trainer tai miksi ikinä sellaista kutsutaankaan. Joku joka valvoo, kommentoi, kannustaa ja kehuu. Itse ainakin tarvitsen säännöllistä valvontaa sen suhteen, mitä touhuan koirani kanssa. Taannoin erään treenisession aikana, minulta kysyttiin, että mites se Ninnin seuraaminen? Mikä seuraaminen? What? No enhän minä ollut sitä tehnyt... heräsin siinä kohtaa, että pahus olen unohtanut koko homman. Yksin kun tusaa, niin tulee tehtyä ja oltua tekemättä kaikenlaista. Tämä ei suinkaan ole ainoa kerta, kun palaute on osunut oikeaan. Minä ja Anni (Whaupley Anniken) vuosien 13 vuoden takaa Tuomo Kotasaaren opissa Kiimingissä. Mihin nämä vuodet valuvat? Kuva: Tiina Karlström Hyvä valmentaja Kehittää itseään jatkuvasti On kiinnostunut ihmisistä Kykenee rakentamaan hyvän ilmapiirin Pystyy antamaan kritiikin rakentavasti Suhtautuu valmennettaviin yksilöllisesti ja rakentaa valmennusohjelmat juuri heille Omaa henkilökohtaista kokemusta

Kuinka monta kertaa sitä onkaan ärsyyntynyt, kun koira ei kerrasta tai parista osaa asiaa. Tai ei etene juuri sillä nopeudella, mitä minä ihmisenä olen vaatimukseksi asettanut. Miten sitä aina ärsyyntyy, kun koira ei tee, koska sen "pitäisi osata"? Minä sorrun siihen jatkuvasti, vaikka tässä vaiheessa pitäisi jo tietää paremmin. Keskeneräisyyden sietäminen tuntuu olevan ihmiselle vaikeata. Kaikki oppiminen vaatii aikansa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka lukeminen. Jokainen lapsi on erilainen, ja oppii omassa aikataulussaan. Hyvin harva ei opi koskaan. Hoputtaminen ei auta ollenkaan, vaikeuttaa vaan prosessia. Sama koskee koiraa. Joten tilaa ja aikaa oppimiselle ja ymmärtämiselle tulee antaa. Tärkeää on ymmärtää, että koira osaa kulloisenkin tehtävän vasta, kun Vihje saa aikaan välittömän oikean reaktion (latenssi on nolla) Suoritus tapahtuu aina samalla tavalla Se on sujuvaa joka paikassa Kestää häiriötä Koiran vire pysyy hyvänä Jos nämä eivät toteudu, niin ko

Pennuilla on n. 3 viikkoa vanhasta 12-16 viikkoa vanhaksi nk. nopeanoppimisenvaihe. Tämä tarkoittaa sitä, että pennut ovat erityisen alttiita kokemuksille niin hyville kuin huonoille. Tämä ei tarkoita sitä, että pentujen kyky oppia vähenisi tämän jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä kaudella opitusta tavoista ja kokemuksista tulee erittäin pysyviä ja ne saattavat kerrasta oppia, mikäli kokemus on riittävän vahva. Siispä: Suojele pentuasi ikäviltä kokemuksilta Sosiaalista se huolellisesti mahdollisimman moneen asiaan, ihmiseen, eläimeen ja paikkaan kuin mahdollista.  Opeta sille tärkeitä peruskäytöksiä ja vahvista niitä. Mitä haluat vahvistaa? Valitse ihan muutama käytös. Rodunomaisten harrrastusten käytöksiä voi vahvistaa usein myöhemmikin, koska ne usein ovat jo koodattuja koiran "selkärankaan". Vahvista oikeata mielentilaa Älä ota kuitenkaan stressiä asiasta . Siitä ei ole mitään hyötyä. Tämän kaiken voi tehdä arjen mukana, kun tekee suunnitelmallisesti as

Edellisestä blogikirjoituksesta on jo kuukausi! Tässä välissä olemme muuttaneet (maalta taajaman kupeeseen) ja nyt alkaa muuttoprosessissa olla vihdoin jotain järkeä. Aikaa ovat vieneet myös toinen työ ja koulu ja luonnollisesti omat koirat ja perhe. Nyt kuitenkin pyrin normaaliin päivitystahtiin, joka on noin kerran viikossa. Otsikossa on päivän aihe. Olin muutama vuosi sitten Tuire Kaimion luennolla, jossa hän puhui mm. koirien käyttäytymistarpeista. Sieltä jäi mieleen soimaan seuraava lause: "Koirilla on tarve tehdä töitä ruokansa eteen." Minulla ja niin varmasti monella muullakin on ollut tapana pari kertaa päivässä lyödä kuppi koiran naaman eteen ja "ole hyvä". Ehkä kenties koira on joutunut odottamaan lupaa syödä tai sitten ei. Meillä lupaa on odotettu. Tuleeko tässä tarve tyydytettyä? Sehän lankeaa kuin  sille entiselle Maunulle illallinen. Nyt on elämä on niin kiireistä ja koirien osalta usein hyvinkin rajoitettua, niin voisi hyvinkin pysähtyä m

Pikkumustan kesä on mennyt hyvin. Siihen on sisältynyt paljon uimista, kun kuumuus on ollut kaikille niin uuvuttava. Koira onkin tullut oikein näppäräksi uimariksi, joka myös ui itsekseen omaksi huvikseen. Pikkumustan isoäiti, joka meillä on myös, ei juurikaan välitä vedestä ja saattaa jättää koko tapahtuman väliin. En tiedä, mutta saattaa olla, että yhdessä innostutaan menemään vesilintukokeeseen joskus. Vaikka emäntä (sen verran hienohelma on) ei kyllä oikein perusta näissä eteläsuomalaisissa järvissä kahlaamisesta. Upottavat pohjat ovat epämiellyttäviä. Vaikka on kyllä kisannut ennen useinkin vesilintukokeessa. Vedestä voi noutaa mitä vaan Emäntä huomasi tässä kesän kuluessa, että seuraaminen on jäänyt opetuksesta pois vahingossa kokonaan. Se kuitenkin olisi hallinnan kannalta tärkeä taito. Niinpä sitä on pyritty harjoittelemaan pikkuhiljaa, vaikka vaiheessa se on niin kuin kaikki muukin vielä. Kesän aikana perusnouto on hioutunut kuntoon kevään taka