Operanttia koulutusta spanieleiden koulutuksessa?

Julkaistu Cockerspanielissa 2/17.

Osallistuin huhtikuun lopussa metsästystoimikunnan järjestämään luentopäivään Lempäälässä. Pitkänlinjan spanieliharrastaja Seppo Partanen piti meille erittäin hyvän päivän. Itselleni asiat ovat tuttuja, koska olen käynnyt eläintenkouluttajan ammattitutkintoon tähtääviä kursseja. Tämä teksti onkin enemmän luennon innoittama, kuin tarkka kuvaus luennosta.

Asiat eivät ole mitään uusia. Operantin ehdollistumisen isä B. F. Skinner (amerikalainen psykologi ja behavioristi) loi teoriansa eläinkokeilla jo ennen Toista Maailmansotaa. Toinen oppi-isä on venäläinen Pavlov.

Operantti ehdollistaminen = välineellinen ehdollistaminen (Skinner)

• ·         Koira oppii itse omasta toiminnastaan.
• ·         Koira oppii, että sen omilla tekemisillä on seuraamus
• ·         Esim. Koira kiipeää pöydälle. Löytää sieltä ruokaa. Pöydälle kiipeämisen todennäköisyys kasvaa.
• ·         Perustana Skinnerin koirakokeet

Klassinen ehdollistaminen = assosiatiivinen oppiminen (Pavlov)

• ·         Koira oppii yhdistämään kaksi asiaa toisiinsa
• ·         Oppiminen on usein tahatonta: Ruokakupin näkeminen lisää kuolaamista
• ·         Koira oppii, että pillin vihellys merkitsee istumista, kun se yhdistetään istumiseen
• ·         Kun panee käden vahingossa tulikuumalle levylle, niin oppii välittömästi, että ei parane tehdä niin.
• ·         Perustana Pavlovin koirakokeet

·        Pikku-Alfred-koe, jossa pieni poika ehdollistettiin pelkäämään valkoista hiirtä, kun samalla hänet pelästytettiin kovalla äänellä. Pelko säilyi pojalla.

Koiran koulutuksesta sanotaan, että aina koiraa koulutettaessa Skinner istuu toisella olkapäällä ja Pavlov toisella. Tämä toisin sanoen tarkoittaa sitä, että aina koulutettaessa mukana on sekä operantin ehdollistumisen että klassisen ehdollistumisen elementtejä. Näitä ilman ei yksikään eliö opi mitään.

Skinner tutkimuksissaan havaitsi, että käytöstä vahvistaa tai vähentää jokin.

• ·         Vahvistaminen lisää käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä
• ·         Vähentäminen siis vähentää käytöksen todennäköisyyttä.

Skinner on siis myös luonut positiivisen vahvistamisen/rankaisemisen ja negatiivisen vahvistamisen/rankaisemisen käsitteet. Tässä on merkittävää huomata, että kyseessä on matemaattiset termit. Jotain lisätään eli plussataan (+) tai jotain vähennetään eli miinustetaan (-). Toisin sanoen käytännössä kysymys on laskutoimituksesta:

• ·         Plussa: Koira tekee istuu ja se palkitaan (vahvistetaan) mieleisellä palkalla => Istumisen todennäköisyys lisääntyy. Näin ollen koira siis istuu useammin eli toisin sanoen tarjoaa istumista useammin.
• ·         Miinus: koira karkaa ja sitä rankaistaan, kun se palaa. Luoksetulon todennäköisyys vähenee. Koiran luoksetulo siis huononee.

·

Operantti koulutusmenetelmä perustuu siis operantin ehdollistumisen postiiviseen vahvistamisen. Tiedän aivan kökkö tapa esittää asia, mutta kun sanojen sisällön miettii kunnolla, niin asia aukenee varmasti. Koira siis oppii omista tekemisistään ja kokemuksistaan. Tätä vahvistetaan sitten jollain, jota koira sillä hetkellä haluaa. Miten sitä voidaan käyttää hyödyksi spanielin kouluttamiseen?

Otetaan esimerkiksi haku: Halutaan koiralle haku, jossa se pysyy sopivalla etäisyydellä ohjaajasta, on maavainuinen ja pusikkoihin tunkeutuva. Jokainen spanielin kanssa metsästävä haluaa koiran, joka hakee tarkasti kuljetun maaston ja tuottaa ylösajoja hakualueen sisäpuolella. Järjestetään kouluttaminen niin, että sellaiset asiat vahvistuvat, joita halutaan.

• ·         Lähellä pysyminen: koira löytää maastoista ohjaajan läheltä sille mieleisiä asioita. Hajuja (Esim kanipallolla hierotaan hajua maastoon), noudettavaa (piilotetaan koiran huomaamatta kanipallo ohjaajan lähelle), makupaloja (pudotetaan maastoon ohjaajan lähelle jotain koiran herkkua). Vahviste tässä voi olla melkein mitä vaan, kunhan koira sen kokee mieleisenä.
• ·         Kun koira löytää maasta sitä kiinnostavia asioita maavainuisuus lisääntyy. Tämän eduksi nuorelle spanielille. Ehtivät ne myöhemmin oppimaan ilmanvainun käyttämisen.
• ·         Pusikoihin tunkeutuminen: järjestään pusikoihin tunkeutuminen kiinnostavaksi. Laitetaan sinne jotain koiran mielestä löytämisen arvoista. Se voi olla hajuja, esineitä, nameja, riistaa jne. Mitä tahansa, joka vahvistaa koiran halua tunkeutua puskaan tai rytöön.
• ·         Lähellä pysymistä vahvistaa myös se, että ohjaaja tekee itsestään mielenkiintoisen. Kuinka se tehdään, on tietenkin tapauskohtaista. Spanieleilla on kuitenkin todella vaikea metsästää, jos se ei koe mielenkiintoa ohjaajaansa. Näin ollen jokaisen spanielinohjaajan tulee miettiä, miten yhteistyöstä tehdään koiralle kannattavampaa.

Ylösajo ja siihen pysähtyminen on sarja (sirkus)temppuja, jotka on koiralle opetetava huolellisesti ennen riistalle viemistä. Metsästyskoiralle riistan löytäminen ja liikkeelle lähteminen on ykkösluokan palkinto. Siksi on tarpeellista, että koiralle opetetaan jo pennusta istuminen kunnolla. Parhaiten ja nopeiten tämä käy niin, että oikeaa toimintaa vahvistetaan sopivalla vahvisteella koko harjoitusajan. Otan oman esimerkin vuosien takaa: koulutin nuorta koiraa istumaan ulkona. (Spanielia ei voi kouluttaa, jos se ei osaa istua paikoillaan). Painoin koiraa istumaan (positiivinen rankaisu) ja olisin lakannut painamisen, kun se olisi istahtanut (negatiivinen vahviste). Ei tullut yhtään mitään harjoittelusta. Koira työnsi vastaan ja ”jäkitti”. Meillä oli siis oikea tahtojen taistelu meneillään. Minun oli siis pakko alkaa ovelammaksi ja löytää keino pattitilanteen ohi. Lusikka kauniiseen käteen ja makupalat taskuun. Siirryin siis postiiviseen vahvistamiseen ja negatiiviseen rankaisuun. Tulos oli räjähdysmäinen edistyminen koiran harjoittelussa. En olisi silloin uskonut, että se vuoden vanha koira, jonka kanssa painimme asian kanssa, otti ja nousi alle kaksivuotiaana  voittajaluokkaan metsästyskokeissa.

Tämän herran kanssa käytiin tiukkaa vääntöä

Tärkeää on ymmärtää, että postiivisen vahvistamisen avulla kouluttaminen ei automaattisesti ole mikään nakkien syöttöautomaatti (hömppäjutskahommeli). Vahvisteena voidaan käyttää kaikkea, mitä koira haluaa. Sen mitä koira haluaa, määrittelee koira itse. Sitä ei voi ulkopuolelta määrätä. Tämä on tärkeää siksi, että se vaikuttaa suuresti koiran koulutuksen etenemiseen. Viisas koiranohjaaja käyttää käyttää hyväkseen kaikkea mitä koira haluaa ja kaikkia tilanteita, joissa koiraa voi kouluttaa. Esimerkiksi iltaruuan voi antaa koiralle koulutuksen yhteydessä. Näin se joutuu itse työskentelemään ruokansa eteen ja sen ruuan arvo kasvaa koiran silmissä. Työskentely voi olla mitä tahansa ihminen nyt keksiikään teettää koiralla. Hatusta tempaisen tähän ohjausten opettamisen: harjoitellaan oikealle lähettämistä ruokakupilla. Jaetaan iltaruoka 10 osaan ja teetetään koiralle 10 oikealle lähetystä ruokakupille. 100 päivässä koiralle tulee 1000 oikealle lähetystä. Harjoitusta voidaan varioida.

Aikoinaan opin sellaisen opetuksen, että luovutusta ei voi opettaa namilla. Tähän olen vuosien varrella todennut, että kyllä voi. Voi vielä nopeasti opettaa koiralle rauhallisen ja näyttävän luovutuksen. Tämän voi tehdä jo ihan pentuvaiheessa. Tärkeintä on ymmärtää, että ajoitus on supertärkeää. Vahvisteen tulee tulla oikea-aikaisesti. Tämän oppiminen vaatii aivotyötä, mutta se kannattaa. Tässä kohtaa pätee todellakin: sitä saa mitä vahvistaa. Jos antaa namin koiralle pudottamisesta pudottaminen vahvistuu. Tässä kohtaa haluan korostaa erästä vahvistetta, jota harva tajuaa käyttää luovuksessa hyväksi: rauhallinen kainaloista ja korvan takaa rapsuttelu ja kaulasta sively. Nämä ovat aivan erinomaiset vahvisteet pidon vahvistamiseen. Mikäli noutoesine ei pysy koiran suussa kunnolla, kannattaa kokeilla näitä.

Tästä uhkaa taas tulla liian pitkä. Ehkäpä jatkan aiheesta myöhemmin.

Ulla