Palkkion laatu

Eräs tänä vuonna oppimistani asioista koskee palkkion laatua koirankouluttamisessa. Olisinpa aikaisemmin tullut syvällisemmin miettineeksi asiaa, niin olisin paljon paremmin ymmärtänyt palkkaamisen arvon koiran (tai tietysti jonkin muunkin eläimen) kouluttamisessa.

Palkkio on tietysti jotain, mitä koira haluaa. Haluan aina miettiä asioita oman kokemukseni kautta. Olen koko aikuisen elämäni työskennyt erikoismyyjänä. Alallamme (ja varmasti monella muullakin alalla) järjestetään myyntikilpailuja, eli kun jokin tuote tai brändi on kamppanjassa, niin sen ympärille on kehitelty myyntitavoitteet ja niiden saavuttamisesta palkitaan. Palkkiona tuskin koskaan on raha, vaan tuotepalkinnot. Kun työuraa on jo 20 vuotta takana, niin on tullut nähtyä enemmän motivoivia myyntikilpailuja ja päin vastoin. Jos palkkiota ei ole mietitty, niin se näkyy. Palkkion tulee olla motivoiva ja tavoitteen saavutettavissa. Muuten tulee heti heitettyä hanskat tiskiin. Sama toimii myös koiralla. Emme me niin erilaisia loppujen lopuksi ole.

Jos jokin ei toimi tai ei edisty haluamallasi tavalla, on syytä tarkastaa palkkion laatu. Saako koira palkkioksi, jotain mitä se todella haluaa? Vai kuvitteleeko ohjaaja, että koira haluaa?  Minulla on monta hyvää esimerkkiä aiheesta.

                                           Anni pentuna ja 11 vuotta vanhana


Vanha, jo eläkkeellä oleva Anni-koirani, ei ole _koskaan_ halunnut, että siihen kosketaan, kun se tekee töitä. Oli kysymys noudosta, luoksetulosta, tottisliikkeistä tms. Sitä ei voi palkata silittämisellä tai taputtamisella, kun hommat ovat kesken. Muuten se kyllä pitää fyysisestä huomiosta. Anni rakastaa syömistä ja tekemistä. Sille paras palkka on ilman muuta mikä tahansa nami. Se on siitä poikkeuksellinen, ettei tunnu arvottavan syötäviä palkkoja. Itse tekeminen on sille usein myös sopiva palkka.

                                                                   Eddie

Eddie, joka pian täyttää 8-vuotta, palkkaantuu melkein mistä vaan. Keväällä osallistuin sen kanssa "palkkiopiiriin", jossa oli muovirasioissa erillaisia nameja (makkaraa, lihapullia, maksamakkaraa, kissanruokaa, kalaa, kuivamuonaa jne) ja useita leluja ja noutoesineitä. Tarkoituksena oli selvittää, mitä kukin päivän koirista eniten arvostaisi palkkana. Koirat pääsivät tutustumaan asioihin yksi kerrallaan omassa tahdissaan. Eddie oli kiinnostunut lähes kaikista syötävistä ja myös kaikki lelut ja noutoesineet kelpasivat. Kontrastina tälle oli pk-collie, joka ei pitänyt mitään kiinnostavana. Varmaankin oli liian stressaantunut koko tilanteesta.

Eddie mielestäni palkkaantuu hyvin voimakkaasti siitä, että sen suussa on jotain. Me aikoinamme painimme melkoisten omimisongelmien kanssa ja kukaan ei oikein osannut minulle kertoa, kuinka se ratkaistaan. Nyt tiedän sen: palkan pitää olla suurempi kuin se, että se palkkaantuu itsessään siitä, mitä sillä jo on. Miksi se antaisi korkeasti arvostamansa esineen pois ja ei saisi juuri mitään tilalle? Eli on löydettävä joku parempi palkka. Eddien kohdalla "ongelma" on ollut hallinnassa kauan, mutta vasta ihan viime aikoina luovutuksista on tullut nättejä. Jospa olisin tiennyt palkkion laadun olevan niin tärkeä, niin ongelmaa ei olisi varmasti syntynytkään.

                                     Zeus

Zeus on nuori cockeri, jolla on noutamisen yhteidessä ollut tapana heitellä noutoesinettä. Eli palautus ei ole ollut halukas sinne ja takaisin tyyppinen suoritus. Zeuksen ohjaajan kanssa on puhuttu palkkion laadusta ja sitä on sillä testattu. Kypsä kala saa sen keskittymään ja suorittaan huolellisesti tehtävänsä.

                                               Toivo

Toivo on nuori kasvattini ja Eddien lapsenlapsi. Toivossa näen nuoren Eddien niin elävänä. Toivo tekee samanlaisia kunniakierroksia noutoesineen kanssa kuin isoisänsä. Onneksi Toivon emäntä on hyvinkin koulutustaitoinen ja tietoinen palkkion laadusta. Toivolle on myöskin löytynyt se erityisen mieleinen palkkio, joka saa sen keskittymään ja sitä kautta edistymään koulutuksessaan.

Mikä siis voisi olla palkkio? Pitää ajatella "laatikon ulkopuolelta", sillä se voi olla jotain, mikä ei ole tullut pieneen mieleenkään. Usein se on jotain muuta kuin, mitä ihminen ajattelee. Tai vastustaa ihan periaatteesta...

  • Nouto voi olla erittäin suuri palkkio varsinkin roduille, joille noutohalukkuus on jalostuksen kriteeri. Se saattaa myös olla jopa liian suuri palkka luovuttamista ajatellen. Viisaasti käyttäen erinomainen palkka oikealle koiralle.
  • Namipalkka. Toimii kaikilla, kunhan löytyy _oikea_ herkku. Namilla palkkaaminen on nopea tapa palkita koira ja samalla edistyä nopeasti harjoituksissa. Monesti tosin näkee kuivamuonalla palkitsemista ja aika harvalle koiralle se on mikään superherkku. Palkkion laatu pitää huomoida tässäkin. 
  • Kehut. Riippuu koirasta ja ohjaajasta kuinka hyvin ne toimivat. Oikein käytettynä erinomainen palkkio, joka on aina mukana.
  • Kosketus. Sama kuin edellinen
  • Itse tekeminen. Riippuu yksilöstä ja rodusta kuinka pitkälle se kantaa palkkiona. Käyttökoirarotujen yksilöt yleensä voimakkaasti palkkaantuvat omasta työstää: spanielit riistan etsimisestä, ajokoirat riistan etsimisestä, paimenet paimentamisesta jne.
  • Lajinomaiset käyttäymiset. Taitavat kouluttajat osaavat käyttää hyväkseen myös koiraeläimelle tyypillisiä käyttäytymismalleja esim. Pureskelu ja kaivaminen.
  • Sukupuolikäyttyminen. Esimerkiksi narttujen juoksuhajujen nuuskiminen voi olla urokselle hyvä palkka. Tosin voi olla, että siinä saattaa vahvistua jotain eitoivottuakin...
  • Lelut ja muut esineet voivat erinomaisesti toimi palkkana, _jos_ koira arvostaa niitä. Siksi siinäkin pitää miettiä palkkion laatua. Sen tulee olla haluttu
  • Jne... 
Tätä kannattaa syvällisesti pohtia: Mikä minun koiraani vie ja mistä se nauttii? Kuinka valjastaisin sen käyttööni? Ja voisinko laajentaa työkalupakkiani palkkaamisen alalla?






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienen pennun liikunta ja kehitys (8-12 viikkoa)

Luoksetulo pillillä

Positiivinen rankaisu ja negatiivinen vahvistaminen, siis what?