www.koiraharrastaja.fi

Aikoinaan kun aloittelin koirankouluttamista ja sen opiskelua, niin kävi usein niin, että tulin pois pahalla tuulella. Varmasti koirallakin oli paha mieli niiden sessioiden läpi. Olin oppinut etsimään virheitä ja rankaisemaan niistä. Keskityin siihen, että mikä meni huonosti, ja en huomannut hyviä hetkiä tai jos huomasin, niin en osannut nauttia siitä. Pelkäsin niitä huonoja hetkiä. Aina oli kiire eteenpäin ja hetkessä elämistä ei ollut. En myöskään osannut kiittää koiraa. Se olen oppinut vasta omien lasten myötä. Minä ja Tarkku vuonna 2005. Tarkulla oli vaikeita luovutusongelmia   Rankaiseminen käsittää siis laajan skaalan asioita lievästä pahasta mielestä rajuun väkivaltaan. Se ei läheskään aina ole fyysistä. Riittää kun tulee lievä paha mieli vaikkapa palkkion poistosta. Tiedän koiria, jotka vastaavat sellaiseenkin hyvin rajusti. Esim. juuri spanieleissa on hyvin ohjaaja- ja tilanneherkkiä koiria, joiden ohjaajien olisi syytä olla tarkkoja siitä, että hyvä ...

Kun koira alkaa purra noutoesinettä tai riistaa, se on stressireaktio.  Tällöin se pitää myös käsitellä sellaisena. Usein siihen liittyy myös turhan korkea vire. Tällöin tulee kysyä itseltään kaksi kysymystä: Miksi koira stressaa? Tilanne, ohjaajan käytös etc. Mitä voin tehdä, että tilanne rauhoittuu? Ensin on tehtävä työ itsensä kanssa. Miten saan itseni rauhallisen iloiseksi tässä tilanteessa? Miten teen treenitilanteesta koiralla rennon. Rentous on aivan avain asiassa tässä. Jos ohjaaja stressaa ja pingottaa se siirtyy koiraan suoraan. Ne kuitenkin lukevat meitä kuin avointa kirjaa. Mieti: painostanko minä koiraa? Tämän jälkeen mietitään ympäristö: onko ympäristö liian haastava. Voidaanko harjoitella tilanteessa, jossa on vähemmän häiriötä? Häiriöitä voi olla vaikka mitä ja pitää opetella tuntemaan koiransa sen suhteen. Onko koiraa edes kunnolla koulutettu tehtävään? Stressi voi johtua myös siitä. Etsitään tilanne, joissa koiran vire pysyy sopivana ja stressi ei ...

Mä rakastan hakua. Spanielin haku on niin parasta. Ei siis mitään valittamista muidenkaan haussa, mutta kun oma rotu on cockerspanieli, niin se on niin lähellä sydäntä. Hyvä hakuista koiraa on aina viehättävää katsoa. On niin virkistävää ja jännittävää, kun pieni (musta) spanieli suihkii vatukossa tms. täysillä. Se viestii koko kehollaan, että nauttii vauhdista ja hajuista. Ja kun haku tiivistyy ja siitä tietää, että jotain tapahtuu kohta, niin sydän rupeaa hakkaamaan. Se jättää yhden sydämen lyönnin välistä, kun lintu rävähtää ilmaan. Siis vau! Minkään ei ole niin kaunis kuin koira, joka tekee sitä, mitä rakastaa. Haussa on myös se hyvä puoli, että silloin ollaan koko ajan liikkeessä. Kuljetaan vaihtelevassa ja kauniissa maastossa. Kaikki, jotka tuntevat minut kunnolla, tietävät, että passissa istuminen ei ole se juttu. Olen liian vilkas paikoillaan olemiseen. Pystyn kyllä olemaan passissa, koska riistavietti on suurempi, kuin halu liikkua (hädin tuskin kylläkin). Mutta kuten en...

Miksi jokaisen lintukoiran (tai oikeastaan minkä vaan koiran) tulisi osata luopua? Jos ajatellaan, että tullaan siihen tilanteeseen, että lintu rävähtää siivilleen ja koira istuu paikoillaan ylösajopaikalla, niin mitä muuta se on kuin sitä, että koira luopuu linnusta? Se on juurikin sitä, jos homma hoituu niin, kun me sen toivomme tapahtuvan. Voi olla, että koiralla on toinen mielikuva aiheesta ja usein onkin. Ainakin jos lopputulosta ajattelee. Peräänmenevä koira ei ole totisesti luopunut linnusta. Tätä olemme asiakkaiden kanssa paljon mietiskelty erilaisissa tilanteissa. Luopua voi dameista... Luopuminen on käyttökelpoinen taito ihan missä vaan tilanteessa niin harrastuksessa kuin "siviilissä". Koira, joka osaa luopua haluamastaan asiasta, on hallinnassa. Se mitä koira haluaa voi olla mitä vaan: ruokaa roskia toisia koiria riistaa esineitä (damit, lelut, sukat jne) hajuja ihmisiä you name it! Tai linnuista.... Tämä on käyttökelpoista myös meidän metsä...

Lintukoiran työhön kuuluu olennaisena osana linnun painostaminen lentoon. Joskus lintu ei siivity heti ja koira joutuu antamaan sille kyytiä. Lintukoira joutuu myös aina haavakkotilanteissa jonkinlaiseen jahtaamistilanteeseen. Kuitenkin se tulee aina pysähtyä, kun riista lähtee lentoon (tahi rusakko tms. liikkeelle). Ristiriistaista ja hankaluuksia tuottavaa? Oi kyllä! Tarkku erään helmikuisen jahdin jälkeen vuonna anno domini tai jotain... Aikoinaan minä opin viisaammilta, että ei saa koskaan antaa lintukoiran jahdata mitään. Törmäsin sitten metsällä ym. asioihin ja ihmettelin kovasti. Sanomattakin lienee selvä, että ei minun koirani osannut käsitellä tilannetta. Tähän kohtaan voinkin varmasti kertoa tapauksen vuosituhannen alkuvuosilta: Olin koirani Tarkun kanssa SPME-kokeissa, joihin kuuluu siis, että tilanne on aina autenttinen metsästystilanne. Koerää oli takana 50 min ja ei ollut riistakoskeutuksia. Tullaan pellonlaitaa rapulammelle ja koira ottaa fasaanikukon siitä ylö...

Onpa siitä peräti kuusi vuotta, kun viimeksi talossamme on ollut teinikoira. Nyt on taas ja kyllä se aika kultaa muistot. Hetken aikaa kun muistiaan kaivelee, niin ei se edellinenkään teinikoira ollut ihan helppo murrosiässään. Tarkoitan tällä koulutusasioita lähinnä, ei niinkään käytökseen liittyviä asioita. Vaikka tokihan kouluttamisessa muokataan käytöksiä. Anteeksi mitä? Teinivaihe on Ninnillä selvästi menossa. Ennen niin taitava pentu on ottanut runsaasti takapakkia osaamissaan asioissa. Onneksi takana on sen verran monta koirakokemusta, että enää se ei järkytä. Tiedän, että ne pentuvaiheessa huolellisesti opetetut käytökset nousevat kyllä sieltä, kun hormoonivaihe talttuu. Ensin hävisi luoksetulo, tämä on onneksi saatu hallintaan vahvistamalla jokaikistä luoksetuloa niin pyydettynä kuin sponttaanistikin Toisena hävisi jo hyvin pitkälle rakennettu nouto. Kanvaasidamin kanssa ei onnistu lainkaan. Villasukkamytty taitaa olla ainoa mieleinen tällä hetkellä. Ei suinkaan ol...

Onko koskaan tullut mieleen, että olisi kiva nähdä koiran aivojen sisälle ja ymmärtää, mitä se näkee ja ymmärtää? Entäs onko ollut haasteita koulutuksessa? Tai haluaisitko jo varhaisessa vaiheessa tietää mahdollisimman paljon koirasta? Voi olla, että SmartDOG-testeillä saat lisää tietoa koirastasi. Niisku, huikea testaamani italianvinttikoira Vaikka kuinka luulee tietävänsä koirastaan jos nyt ei kaikkea niin paljon kuitenkin, niin aina ne yllättävät. Omista koirista kaksi on testattu SmartDOG KOGNITIO-testillä (ja muuten ovat käyneet lt:ssä, mh:ssa ja kumpikin on palkittu VOI1-tuloksella rodunomaisessa kokeessa). Kuitenkin kummankin SmartDOG-testi avasi taas arvokkaita uusia näkökulmia kumpaankin koiraan. (Edit: on itseassa kaksi muutakin koiraa testattu SmartDOG:lla. Unohtui vaan tässä kirjoittamisen melskeessä. Niistä myöhemmin lisää.) Eddie Eddie, joka on 9 vuotias käyttölinjan cockeri, paljastui olevan huomattavasti näppärämpi koira henkisesti, kuin olin kuvitellut....